Elokuun toisena viikonloppuna 10.-12.8.2018 pidettiin Kiponniemessä perinteiset Jad Hashmonan Ystävien Kesäpäivät. Tänä vuonna Kesäpäivillä oli mukana myös Missio Church. Seurakuntalaisia oli sekä mukana osallistumassa viikonlopun ohjelmaan että monin eri tavoin palvelemassa tapahtumassa. Sunnuntain Ehtoollisjumalanpalveluksessa pastori Jukka Mononen saarnasi ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta ”Israel ja seurakunta”. Puheessa muistutettiin uskomme israelilaisista juurista ja Jumalan Israelin kanssa tekemästä liitosta sekä käytiin läpi juutalaisten historian kohtalokkaita käänteitä, jotka kristikunnan tulee tunnustaa ja joista tulee ottaa opiksi. Jumalanpalveluksessa kuultiin myös Israelista tapahtumassa vieraana olleen Eden Ronenin todistusta, ylistettiin heprealaisin sävelin Sirkku Monosen ja Praise Adonai -ylistystanssiryhmän johdolla sekä osallistuttiin yhdessä ehtoolliselle, jonka asetti rovasti Kaarina Salminen. Jumalanpalveluksen juonsi Jad Hashmonan Ystävien puheenjohtaja Kauko Johannes.
Jukka Mononen:
Jumala loi ihmisen omaan yhteyteensä. Aluksi kaikki oli harmonista ja täydellistä. Ensimmäiset ihmiset elivät paratiisissa läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa. Syntiinlankeemuksen seurauksena kaikki muuttui ja maa annettiin sielujemme vihollisen, maailman ruhtinaan, Saatanan, haltuun.
Koko maailma ei sentään ollut tarkoitettu Paholaiselle. Jumala erotti siitä itselleen oman suunnitelmansa toteuttamiseksi yhden maan ja yhden kaupungin. Tuo maa on Israel ja tuo kaupunki on Jerusalem. Tuo valinta on edelleen voimassa. Israel ja Jerusalem ovat tänäkin aikana erotetut ja pyhitetyt Jumalan suunnitelmia ja tarkoitusperiä varten. Maailman ruhtinas tietää tämän. Tämän vuoksi on ollut ja on edelleen jatkuvaa henkivaltojen hyökkäystä Israelia kohtaan. Jumala on kuitenkin tehnyt Israelin kanssa ikuisen liiton, jonka hän sanoo: ”Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala” (1.Moos.17:7).
Uskomme juuret
Meidän uskomme juuret ja hengellisten aarteidemme lähteet ovat Israelissa. Jumalan lupaukset löytyvät jo Vanhassa Testamentissa. Jumala itse tuli ihmisen muodossa maailmaan. Silloin toteutui lupausten täyttymysten aika: ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan” (Gal.4:4-5).
Jeesus tuli aluksi omiensa tykö – juutalaiseksi juutalaisten keskelle. Raamattu opettaakin meitä pakanakristittyjä rakastamaan juuriamme. Tämä oli itsestään selvää alkuseurakunnan aikana. Myöhemmin tuli tulkintoja, jotka toivat juutalaisten historiaan kohtalokkaita käänteitä. Ne täytyy tunnistaa ja tunnustaa ja niistä kristikuntakin saa ottaa opiksi. Tästä historian ja faktojen pikainen poikkileikkaus:
1. Kristinuskon tausta on juutalaisuudessa. Isät eli Abraham, Iisak ja Jaakob olivat juutalaisia. Mooses oli juutalainen. Profeetat olivat juutalaisia.
2. Kristityt olivat alun alkaen vain juutalaisia. Jerusalemin seurakunta koostui juutalaisista, kun ympäri maailmaa tulleet juutalaiset kokoontuivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisenä helluntaina Jerusalemiin. Pietari saarnasi juutalaisille Kristusta. Tuhannet ottivat Jeesuksen vastaan. Yhden saarnan kautta viisituhatta miestä, sekä naiset ja lapset päälle, kastettiin. Syntyi ensimmäinen ja voimakkaasti kasvava seurakunta. He olivat myös kaiken kansan suosiossa, mutta pysyivät tiiviisti edelleen vain Jerusalemissa. Jumalan suunnitelma oli se, että evankeliumi menee eteenpäin, tosin alkaen Jerusalemista, mutta myös edelleen Juudeaan, Samariaan ja aina maan ääriin saakka. Toteuttaakseen suunnitelmansa Jumala salli uskonnollisen maailman kautta juutalaiskristityille vainoja. Itse Paavali, silloinen Saulus Tarsolainen, oli osa tuohon tarkoitettua väkivaltakalustoa: Jeesukseen uskovat juutalaiset joutuivat lähtemään pakoon ja he levisivät kaikkialle. Tämä edesauttoi sitä, että evankeliumikin meni voimakkaasti eteenpäin.
3. Jumala puhui Pietarille tarkasti ilmestyksissä Jumalaa pelkääväisestä Korneliuksesta ja pakanoista, että heillekin kuuluu evankeliumi. Kun sitten heille julistettiin evankeliumia, niin kesken saarnan Jumala täytti pakanat ensimmäisen kerran Pyhällä Hengellä. Pietari totesi, että mikä estää kastamasta heitä tämän jälkeen. Tämä oli historiallinen käänne. Tiettyjen vaiheiden jälkeen juutalaiset hyväksyivät seurakuntaan myös pakanat, joita kutsuttiin kääntymisen jälkeen pakanakristityiksi. Aluksi pakanakristittyjen ottaminen mukaan oli ongelma, joka kuitenkin ratkaistiin Pyhän Hengen opastamana: pakanoita ei tarvinnut ympärileikata. Heidän ei ollut tarpeen ensin tulla juutalaisiksi voidakseen tulla kristityiksi.
4. Rinnakkaiseloa jatkui kolmannelle ja jopa neljännelle vuosisadalle. Vaikka molemmin puolin oli kiivailijoita ja varsinkin uskonnollinen johto, papisto ja hengelliset johtajat suhtautuivat vastapuoleen jyrkästi ja myös vainoamista tapahtui, niin tavallisen kansan keskuudessa rinnakkaiselo sujui enimmäkseen varsin hyvin. Juutalaisten kristittyjen määrä kasvoi ja heitä oli kaikkialla Rooman valtakunnassa. Kristinuskoa ei aluksi nähty ollenkaan uutena uskontona, vaan juutalaisuuden uutena suuntauksena, eräänlaisena herätysliikkeenä. Yhdessä vietettiin sapattia ja yhdessä saatettiin kokoontua synagogaan.
5. Tultaessa neljännelle vuosisadalle tilanne alkoi kärjistyä. Tunnetut kirkkoisät kuten mm. Augustinus, Krysostomos, Justinus Marttyyri, Ignatios, Justinus ja heidän laillaan monet muut hyökkäsivät juutalaisia vastaan. Vanha testamentti nähtiin Uuteen testamenttiin verrattuna vähempiarvoisena tai jopa tarpeettomana. Tästä seurasi seuraavia tulkintoja:
– Mooseksen laista kiinni pitäminen nähtiin harhaoppina ja armon hylkäämisenä.
– Sapatin viettäminen sunnuntain pyhäpäivän sijasta tuomittiin jyrkästi.
– Kristityt nähtiin uutena hengellisenä Israelina, joka oli korvannut Jeesuksen surmaamiseen syyllistyneen maallisen Israelin.
– Pakanakristityt vähättelivät Tooraa ja lain merkitystä sekä korvasivat sapatin sunnuntailla, joka aiempana auringon päivänä palveli paremmin pakanoiden evankeliointia. Juutalaisille Mooseksen laki ja sapatti olivat kuitenkin luovuttamattomia asioita. Teologiset keskustelut tällaisista aiheista muuttuivat nopeasti keskusteluista kiistoiksi, kiistoista riidoiksi ja riidoista välirikoksi ja vainoamiseksi.
6. Kohtalokkaana seurauksena tästä oli se, että pakanakristityt hylkäsivät juutalaiset. Tuloksena oli antisemitismin kehittyminen, korvausteologia ja juutalaisvainot. Korvausteologia tarkoitti, että Kirkko on perinyt juutalaisilta heille osoitetut Jumalan lupaukset. Niinpä juutalaisten synagogat joko vallattiin ja muutettiin kirkoiksi tai ne tuhottiin ja niiden tilalle rakennettiin kirkkoja. Ristiretkien yhteydessä juutalaisia surmattiin kyläkunnittain.
Niiton ja kylvön laki – hyvässä ja pahassa
Juutalaisten kannalta ehkä kaikkein kohtalokkain kristitty teologi oli Martti Luther, joka aluksi suhtautui juutalaisiin varsin myönteisesti olettaessaan heidän ottavan puhdistelun opin vastaan. Kun juutalaiset kuitenkin pitivät kiinni omasta uskonnostaan ja perinnäistavoistaan, Lutherin asenne muuttui radikaalisti. Hän neuvoi ruhtinaita aktiiviseen politiikkaan juutalaisten karkottamiseksi maasta. Heidän synagogansa ja kirjansa oli poltettava ja heidän oli pakotettava luopumaan liiketoimistaan ja lähtemään kaupungeista.
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, sanoo Raamattu. Mitä sanoja me kylvämme, sitä myös niitämme. Kunnioitetut oppi-isämmekin voivat erehtyä. Pahin oli edessä. Neljäsataa vuotta myöhemmin eli 1930-luvulla natsit tekivät Saksassa sen ja paljon enemmänkin, kuin mitä Luther oli opettanut. Olisi kohtuutuntoa syyttää Lutheria holokaustista, mutta tosiasia on se, että tietty osa hänen opetuksesta tarjosi Hitlerille aatteellisen tuen ja suurimmalle osalle Saksan kirkosta teologiset perusteet sulkea silmänsä näkemästä meneillään ollutta kansanmurhaa. Ilman korvausteologiaa ja myrkyn kylvöä kristikunta ei olisi koskaan voinut hyväksyä juutalaisvainoja.
Israelia ja toinen toistamme kohtaan
Mekin voimme ottaa historiasta opiksemme ja tarvittaessa tarkentaa omaa tematiikkaamme. Raamatussa meille on annettu kehotus siunata Israelia. Käytännössä tämä tapahtuu jokapäiväisessä puheessamme niin edessä kuin takanakin. Mitä me puhumme Israelista ja mitä puhumme yleensäkin toisistamme? Raamattu kehottaa meitä siunaamaan – joka tarkoittaa puhua hyvää – että siunauksen perisimme. Siunaamme Israelia ja toinen toistamme. Meillä tulisi olla oikeat arvot, joitten mukaan elämme suhteessa toisiimme.
Jumala on tietoinen kaikista synkistäkin juutalaisten ja pakanakristittyjen historian vaiheista, mutta tarina päättyy hyvin – täydelliseen voittoon! Jeesuksella on aina se viimeinen sana. Paavali päättää kirjeensä roomalaisille näin: ”Rauhan Jumala on pian murskaava Saatanan teidän jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne” (Room.16:20).
Palataan liittoteemaan. Jeesus solmi meidän kanssamme uuden liiton, joka koskee kaikkea maailmaa, kaikkia kansoja idästä, lännestä, etelästä ja pohjoisesta niin juutalaisia, kuin eurooppalaisia, amerikkalaisia ja aasialaisia, kaikkia, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan. Ketään ei suljeta ulkopuolelle. Jeesus teki puoleltaan liiton kuolemalla jokaisen ihmisen puolesta tällä maapallolla. Tätä liittoa saamme nyt muistaa, kun käymme kaikki yhdessä ehtoolliselle. Jeesus sanoi: ”´Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.´ Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee” (1.Kor.11:25-26).
Ehtoollisjumalanpalveluksen kuvagalleria:
Kuvat: Satu Veijonen
