16.12.2018 Missio Churchissa vietettiin koko seurakunnan yhteistä joulujuhlaa. Juhlassa laulut, jouluevankeliumi ja julistettu Jumalan Sana johdattivat joulun sanoman äärelle Vapahtajan syntymisestä. Pastori Jukka Mononen puhui Jumalan puheen kuulemisesta ja johdatuksesta inhimillisten kysymysten ja hämmennyksenkin keskellä otsikolla “Ihmettele ja ajattele – rauhassa”. Puheen pohjalla oli Raamatun kertomus Jeesuksen syntymästä Joosefin näkökulmasta. Lisäksi pastori Jukka jakoi myös omia kokemuksia Jumalan johdatuksesta opiskeluihin ja hengellisen kutsumuksen toteutumiseen liittyen. Juhlan lopuksi nautittiin glögi- ja joulutorttutarjoilusta pipareiden ja suklaakonvehtien kera. Illan erinomainen ilmapiiri synnytti spontaanisti myös hauskan piparkakkutalojen huutokaupan Loppiaistapaus -nuortentapahtuman hyväksi. Juhlan myötä seurakunta laskeutui viettämään loppiaiseen asti kestävää joululomaa.

Jukka Mononen:

Maailmassa on joitakin yksittäisiä tapahtumia, jotka ovat ainutkertaisia, mutta juuri siksi myös kiistanalaisia. Jumala on luonut lainalaisuudet, mutta Hän on voimallinen ja etuoikeutettu ylittämään omat lakinsa. Jeesuksen neitseestä syntyminen on niistä kohdista, jonka paikkansa pitävyydestä kiistellään vielä tänäkin päivänä. Jeesus itsekin sai kokea siitä pilkkaa, koska tuota yliluonnollisuutta kyseenalaistettiin. Tämä on kuitenkin historia Jeesuksen syntymästä:

“Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ´Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel, se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.´ Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.” (Matt.2:18-25)

Vanhan Testamentin ennustukset

Nyt oli tapahtunut siis se, mitä juutalainen kansa oli odottanut sukupolvi sukupolven jälkeen satoja vuosia ja mitä Vanhan Testamentin useat profeetat olivat ennustaneet. Profeetta Miika tiesi Jeesuksen syntyvän pienessä ja vaatimattomassa pikku kylässä Beetlehemissä. Viimeinen Raamatun ennustus Jeesuksen syntymisestä tuli profeetta Jesajan kautta 750 vuotta ennen Jeesuksen syntymää: “Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes.8:6).

Ennustukset toteutuvat

Tätä Messiasta koko ihmiskunta odotti, kunnes vihdoin ennustus toteutui: “Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen” (Gal.4:4). Tämä Messias syntyi sen ajan tavalliseen köyhään puusepän perheeseen. Inhimillisen ymmärryksen mukaan näin ei voinut tapahtua. Joosef joutui prosessiin, joka oli ajamassa häntä varsin inhimilliseen ratkaisuun. Hän jättää Marian kaikessa hiljaisuudessa ja pyrkii välttämään häpeän asian suhteen. Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle tapahtui jotain yliluonnollista. Joosef oli tilanteessa, joka raastoi syvästi hänen sieluaan. Kihlattu oli raskaana, vaikka Joosef ei ollut vielä koskenut häneen. Herran enkeli ilmestyi hänelle ja Joosef sai huojentavan ja helpottavan selityksen odottamattomaan tilanteeseen ja myös toimintaohjeet eteenpäin: “Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.”

Ajattelua hämmennyksestä huolimatta

Joosef ei ollut äkkipikainen ja tehnyt jotain harkitsematonta, vaan ajatteli ensin. Jumala näkee meidänkin ajatuksemme ja tahtoo osallistua keskusteluun meidän kanssamme. Meidän henkilökohtaisessa elämässämmekin on asioita ja tilanteita, jotka suuresti ihmetyttävät meitä, mutta kristittyinä saamme Jumalalta niihin vastauksen ennemmin tai myöhemmin.

Pian uskoontuloni jälkeen ollessani armeijan soittokunnan leivissä Jumala puhui minulle eräällä nuorten leirillä tulevaisuudestani. Hän puhui ajatuksiini selvästi, että minun tehtäväni on tehdä kerran kokoaikaisesti Jumalan Valtakunnan työtä. Teinkin sitä innokkaasti. Ajattelin, että Jeesus tulee niin pian, että ei tässä ehdi mihinkään opiskelemaan, kunnes Jumala nosti minut kuin kissanpoikasen niskastani ja puhui selkeästi ajatuksiini: ”Meneppäs poika opiskelemaan”. Hainkin opiskelupaikkoja. Sain kutsun Oulun OKL:n pääsykokeeseen, jossa yllättäin menestyin ja pääsin näin sisälle. Se tuntui selvältä johdatukselta.

Opiskellessani Oulun OKL:ssa tein edelleen paljon Jumalan Valtakunnan työtä seurakunnan keskellä. Ehkä liikaakin, koska voimia, intoa ja motivaatiota ei aina opiskeluun ollut. Silloin ajattelin, että pitäisikö lopettaa opiskelut kokonaan. Opettajana olohan ei ollut minun ensisijainen kutsumukseni. En kertonut ajatuksistani kenellekään, mutta ei kestänyt kauaakaan, kun eräs seurakuntalainen tuli luokseni tiukasti. Muistan vieläkin tuon ilmeen. Hän nuhteli minua ja sanoi suorastaan vihaisesti: ”Olet ajatellut lopettaa opiskelut, mutta älä missään tapauksessa tee sitä!”. Siitä hetkestä alkaen en ajatellut hetkeäkään lopettaa opiskeluani, vaan kävin sen loppuun.

Olen kiitollinen noista profeetallisista sanoista ennen kaikkea Jumalalle. Olin ajatuksissani lopettaa opiskelut täysin väärässä. Olisin pahasti poikennut Jumalan suunnitelmista, jos olisin toteuttanut sen hetken ajatukseni. Joskus olemme hätähousuja ja teemme harkitsemattomia ratkaisuja. En puhu tätä korkealta, mutta voin sanoa sen, että aina kannattaa joka tilanteessa pysähtyä, laskea kymmeneen ja huokaista ajatuksemme Jumalan puoleen. Hän tahtoo aina ”puuttua peliimme” ja puhua meille tavalla tai toisella.

Meillä voi olla monenlaisia tunteita ja kokemuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme. Hyvät kokemukset vahvistavat meidän itsetuntoamme ja antavat suuntaa elämällemme, mutta ikävät kokemukset voivat pahastikin vahingoittaa meitä. Jumalalla on välineet korjata, parantaa ja eheyttää meitä. Hän järjestää seurakunnan keskellä niitä korvaavia kokemuksia, joista kerroinkin suhteessani isääni. Nuo ikävät kokemukset eivät saa liikaa hallita meidän elämäämme.

Jumalan Sana – ajatustemme tuomitsija ja kriitikko

Onneksi yksi asia pysyy muuttumattomana asiana ja luotilankana, johon aina voimme luottaa. Se on Jumalan Sana. Me voimme joka päivä ammentaa sitä ja soveltaa sitä elämäämme. Jumalan Sana on se Jumalan ääni, jonka kautta Hän ensisijaisesti tahtoo puhua meille ja meidän ajatuksiimme. “Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme” (Heb.4:12 / KR-92).

Jumala on aivoitustemme tuomitsija ja kriitikko. Hän siis näkee sydämemme ja todelliset motiivimme. Jos me tahdomme olla rehellisiä, niin Jumalan Sana ja Pyhä Henki kyllä tekee selväksi ja tarvittaessa erottaa toisistaan niin meidän, kuin Jumalan tahdon. Hän erottelee ajatuksissamme toisistaan niin ne inhimilliset tekijät kuin Jumalan mahdollisuudetkin.

Inhimillisesti Joosef ei olisi kyennyt vastustamaan mielipuolisen Herodeksen toteuttamaa lasten murhaa, mutta Joosefilla oli jo kokemusta Jumalan puheesta ja varmuutta siitä, että sitä ääntä kannattaa kuunnella. “Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ´Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.´ Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä.” (Matt.2:13-14 / KR-92)

Jumala on siirroissaan aina vähintään yhden askeleen edellä. Niinpä Jeesus-vauvakin oli turvassa Herodeksen kavalilta aikeilta. Beetlehem ja sen lähitienoo muuttui hengenvaaralliseksi paikaksi, joten sieltä piti lähteä pois. Joosef vain odotti hetkeä, jolloin he saattoivat palata takaisin. Silloin ei ollut mitään viestintävälineitä, ei radiota, ei televisiota, eikä sosiaalista mediaa. Ainoa viestintä kanava oli Jumalan puhe, jonka Joosef vastaanotti tutulla tavalla – unessa:

“Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: ´Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.´ Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan.” (Matt.2:19-21 / KR-92) Joosef oli jo harjaantunut kuulemaan Jumalan puheen ja tietämään Jumalan tahdon. Näin pääsi myös toteutumaan Jumalan suunnitelma ja ennustus: “…ja asettui siellä kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret. Näin tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi” (Matt.2:23).

Olkoon myös meidän ajatuksemme virittäytyneet siihen, että osaamme kaikesta mahdollisesta turhastakin informaatiosta erottaa Jumalan puheen ja tehdä sen mukaan.

 

Joulujuhlan kuvagalleria:

Kuvat: Kari Veijonen ja Emmanuel Sibomana