”Niin kuin vuoret nää ympäröi laaksoamme, sinun armosi Jumala meidät ympäröi…”

Odotus muuttuu kokemukseksi

Puolentoista vuoden valmistautuminen koitti vihdoin todeksi, kun kahdenkymmenen matkalaisen joukko omatoimimatkailijoita suunnisti kolmena eri päivänä kohti Israelia ja lopulta tapasi toisensa Jerusalemin keskustassa. Matkaa suunniteltiin yhdessä Ritvan, Karin ja Kauko Johanneksen johdolla. Paljon ideoita pengottiin läpi ja osa seuloitui mukaan, paljon karsiutui pois…

Sattuu ja tapahtuu

Jo ennen Israeliin pääsyä Karin ja Satun osaksi tuli joutua stand by -listalle ja vasta muutamaa minuuttia ennen lennon lähtöä varmistui paikat koneessa. Perillä (klo 3 yöllä) odotti kahden hengen huoneet, joista puuttuivat varatut lisävuoteet. Kolme matkalaista nukkui lattialla vain peitot allaan eikä kenelläkään ryhmästä ollut peittoja käytettävissä. Asia saatiin korjattua seuraavana päiväna, mutta se vaati muutamankin puhelun…Veera ja Suvi (matkasimme jo edellisellä lennolla) olivat sairastuneet enterorokkoon ja olivat matkan alussa sen mukaisessa kunnossa. Matkan edetetessä ainakin kolme meistä kärsi auringon kanssa taistelussa tappiotunnelmia… Oma lukunsa oli autojen vuokraus loppupäiville: Kukaan ei ollut varautunut $1500 suuruiseen takuusummaan (heille riitti lopulta $1200). Yhtään sellaista autoa heillä ei ollut, mitä oli varattu (antoivat tilalle isommat autot). Kun päästiin liikenteeseen, seisoimme puolitoista tuntia kaaoksessa, kun joku protesti tukki koko liikenteen… Seuraavana aamuna Jukan auto protestoi eikä startannut matkaan. Akku tyhjä. Tätä osaa matkatunnelmistamme kuvataan psalmissa: ”Monet ahdistukset kohtaavat vanhurskasta, mutta HERRA pelastaa hänet niistä kaikista” (Ps. 34:20).

Jerusalemin vanhan kaupungin muurin vieressä.

Ben Jehudalla lehtimajan edessä.

Suuren kuninkaan kaupungissa

Jerusalem oli juhlatunnelmissa, kun aloitimme siellä torstaina. Koko kaupunkin oli hiljaisuuden vallassa lukuunottamatta muslimikorttelia vanhassa kaupungissa. Mutta Jaffa -portilta löytyikin hyvä kristittyjen arabien ravintola. Kun loput seurueesta saapui lauantaina oli viikkosapatin vuoro! Perjantaina ennätimme näkemään Mahane Jehudan -juutalaistorin tupaten täydessä kuhinassa. Muuten saimme kulkea hyvin rauhallisia katuja pitkin. Jerusalemin jakson huippukohtamme sijoittui Puutarhahaudan opastettuun kierrokseen ja yhteiseen ehtoollisen viettoon siihen varatussa paikassa Golgatan ja tyhjän haudan välissä.

Jaffa-portti illalla.

Mahane Jehudan toria.

Suomalaiskylässä

Matkamme eräänlainen pääkohde oli Jad Hashmonan (myöh. Jad8) suomalaisten perustamassa yhteistoimintakylässä, moshavissa. Jad8 (kahdeksan muistolle) on messiaanisten juutalaisten ylläpitämä konferenssikeskus, noin 300 ihmisen asuinpaikka ja siellä sijaitsee mm. hotelli ja ravintola. Alueella on kyös Raamattukoti, Revive Israelin kokoontumispaikka, Castel -viinikellari ja paljon muuta mielenkiintoista.

Me pääsimme sukkot (lehtimajan) purkamisjuhlaan. Muutamia kymmeniä ihmisiä oli viettämässä iltaa keskenään ja saimme liittyä juhlaan mukaan. Ruokaa oli riittävästi, juttua riitti ja loppua kohti musiikin myötä ainakin lapset tanssivat iloisesti. Seuraavana päivänä meille esiteltiin moshavin raamatullinen puutarha historiallisine kalustoineen ja raamatun kertomuksineen. Lisäksi Ayelet kertoi päivänkohtaisista haasteista ja kuljetti meidät uuden alueen läpi omaan kotiinsa virvokkeiden pariin. Illalla meillä oli tapaamisia moshavin ihmisten kanssa ja osa meni Jerusalemiin King of Kings seurakuntaan vierailulle. Jad8:lla on paikka sydämissämme ja se on hyvä paikka vierailla.

Iltajuhlaa Jad Hashmonassa.

Rukouspäivä

Maanantaina vierailimme kahdessa eri tyyppisessä rukous- ja ylistyspaikassa. Olimme sopineet Revive Israelin aamukokoukseen osallistumisesta jo ennakkoon. Siellä meitä siunattiin viemään sanomaa Jerusalemista Jyväskylään erityisesti armon ja herätyksen hengessä niin, että Jumalan sana voisi avautua voimakkaalla ja syvällä tavalla kauttamme, kun sitä julistamme. Tapahtukoon se tunnustekojen ja ihmeitten seuratessa julistettua sanaa. Toiseksi olimme sopineet menevämme Öljymäelle 24/7 rukoustorniin. Siellä meille oli katettu lounas, jonka jälkeen oli rauhallinen rukous- ja ylistyshetki, jossa koimme Jumalan hengen kosketuksen hiljaisen tuulen tavoin. Se oli herkkä hetki meille kaikille.

Liikkuminen

Matka lentokentältä Jerusalemiin taipui Sherud (jaetulla) taksilla, joka lähti liikkeelle vasta, kun se oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Jerusalemissa käytimme perinteisen ’apostolinkyydin’ lisäksi paikallisbussia ja kaupunkijunaa. Loppumatkaamme varten vuokrasimme autot. Pääsimme tutustumaan paikalliseen – ensin ei mikään onnistu, lopuksi kaikki hienosti – toimintakultuuriin. Varattuja autoja ei ollut, vuokraamo peri ison pantin, visa -kortit menivät jumiin päiväkausiksi jne. Mutta lopulta meillä oli viisi hienoa autoa (ainakin parempaa kuin varattu) Jerusalemin kaoottisessa liikenteessä keskellä jotakin protestia. Loppu sujuikin paljon paremmin. Vain yksi auto protestoi yhden kerran. Rohkaisimme autoparkaa lisävirralla ja se suostui kulkemaan lopunaikaa moitteettomasti. Ajoimme noin 750 km reitillä Jerusalem – Ein Gedi – Tiberias ja Tel Aviv.

Apostolin kyydillä kohti Damaskus -porttia.

Vuokra-autot. Lähtöön järjestäytyminen Jad Hashmonassa.

Suolameri

Daavidin putous lähellä Ein Gediä.

Kahden yön ajan majoituimme hostelliin ns. kuolleen meren ranalle. Käväisimme katsomassa Daavidin putoukset. Vettä tuli varsin niukasti, joten pulikoimisesta pääsi nauttimaan lähinnä lapset. Seuraavana aamuna oli varhainen lähtö Masadalle. Klo 5.40 Masadan portit avautuivat ja puolet ryhmästämme oli valmiina nousemaan pimeää ja jyrkää rinnepolkua ylös katsomaan upeaa auringonnousua. Edellisenä iltana myös Veera (7v) oli vannottanut, että hän haluaa mukaan. Herääminen ei onnistunut aivan niin aikaisin, mutta menin hänen kanssaan noin tunnin myöhemmin. Muut nousijat puhuivat mennessään: ”Oli se hyvä, että se Veera ei ollut mukana. On tämä niin rankka nousu.” Veera puhui perässä tullessaan: ”Kukaan ei usko, että mä tulen sinne ylös!” Kohtaaminen huipulla oli hauska yllätys molemmille osapuolille. Isille ja tytölle jäi ikimuistoinen kokemus rankasta noususta ja haasteen voittamisesta. Loppupäivä killuttiin suolaisen meren syleilyssä auringon paahtaessa täysillä. Lämpötila noin 35 astetta sitä kuuluisaa celciusta.

Pieni kiipeilijä kohti huippua (Masada).

Masadalle. Isi ja tyttö.

Vuorikauriita matkalla juomapaikalle (Ein Gedi).

Jeesuksen kotimaisemissa

Matkamme jatkui Ein Gedistä Sahnen luonnonaltaiden kautta Tiberiaaseen, joka oli viimeinen yöpymispaikkamme. Hotelli oli muuten hyvä, mutta lutikat tekivät kahdelle meistä väliaikaisia, mutta epämiellyttäviä paukamia. Muuten Galilea tarjosi meille parastaan. Kävimme Har Arbelin huipulta katsomassa upeita näkymiä, uimassa tosi lämpimässä vedessä Kinneretin itäisellä puolella järveä hiljaisella (!) rannalla ja tutustumassa Capernaumin historiaan ja raunioihin. Löysimme sattumalta erään tien risteyksestä paikallisen hot dog -kioskin. Se arvostettiin kaikessa karuudessaan kuitenkin niin hyväksi, että saa maininnan siitä tähän kertomukseen!

Kapernaum. Jeesuksen ja pietarin kotikaupunki.

Ornamentteja kaivettu Kapernaumin raunioista.

Raamattutietoutta

Kari ja Kauko Johannes pitivät pieniä Raamattu + tapahtumapaikka infoja pitkin matkaa. Ritvan opastuksesta oli suuri apu ja ilo joka päivä. Olimme koko matkamme ajan Raamatun tapahtumapaikoilla. Kaikkea ei voi saada kerralla. Nyt koimme Jerusalemin kaupungin ainutlaatuisuuden, Israelin kuivat vuoret ja suolameren kuunomaisen karuuden sekä Kinneretin järven… ehkäpä muistot nousevat Raamattua lukiessa elävinä mieliimme.

Erilainen Israel

Koko Israel on suuri leikkikenttä. Veeralla oli kokonaan erilaiset mielenkiinnon kohteet kuin aikuisilla. Matkalla löytyi paljon portaita, kaiteita, pilareita ja muita kiipeilypaikkoja. Hostellin pitkien portaiden vieressä löytyi toimiva liukumäki. Oli ilo seurata lapsen näkökulmaa pitkin matkaa. Hyvin tärkeitä olivat jäätelökioskit ja uimapaikat (toki ne olivat sitä myös aikuisille!)

Israel on iso leikkikenttä.

Parasta matkalla

Viinitarhurin vartiotorniin tutustumassa.

Matkalaisten todistuksen perusteella parasta matkassa oli hyvä seura. Ilmeisesti rukouksemme oli kuultu ja Pyhä henki johdatti meitä kokemaan yhdessä Israelin maan ainutlaatuisuuden. Meillä oli hauskaa yhdessä eikä mainitut hankaluudet jaksaneet viedä meiltä lapsenomaista iloa ja uteliaisuutta. Mielenkiintoisen matkan päätteeksi kiitos kaikille ja nähdään jälleen ensi vuonna Jerusalemissa.

Pyhiinvaeltajien puolesta,
Kauko Johannes