Järjestelyt

Seurakunnan yhteinen missiomatka suuntautui tällä kertaa ennätyksellisen kauas, kun huomioidaan vain matkat Suomessa. Laura-Kaisan ennakkotiedot ja -ohjeet olivatkin tavallista tarkemmat. Bussimatkan aikataulutus oli tehty huolella, majoitusvalmistelut ja -varaukset olivat kunnossa ennen lähtöä ja muutenkin tavaraa oli pakattu vähän niin kuin kaiken varallekin. Ja ehkäpä joku taivaan enkeli oli laskenut ne rukoukset, joita matkan puolesta oli rukoiltu.

Matkaan

Tasan ja tarkkaan klo 15.00 bussi liikahti eteenpäin Jyväskylän vanhasta tilausajolaiturista. Koukkaus Seppälän Prisman kautta ja suuntana Kuopiotie. Vielä pieni pysähdys Lievestuoreella ja joukkue oli kasassa. Matkaan oli suunniteltu kaksi stoppia, mutta bussin vessa oli sen verran talviasetuksilla, että piti tehdä yksi lisäpysähdys. Kajaanista saimme vielä matkaamme Viljamin, joten kokonaisvahvuudeksi muodostui 33 missiolaista. Ruokatauko pidettiin Iisalmessa. Kontiomäen Neste oli viimeinen pysähdyspaikkamme käytännöllisestä syystä: muut olivat jo sulkeneet ovensa siihen aikaan illasta. Matka vaan jatkui, tie kapeni, puut pienenivät, ilta pimeni, mutta laulu raikui: ”Kuusamoon…” Hyrynsalmella Jarno muisteli kaiholla menneitä ja Irnin risteyksessä Sirkku viserteli meille Koillismaan kesien ihmeellisestä kauneudesta suvun mökillä. Matkan aikana Erkki piti jälleen huolen siitä, että mikrofonikaan ei päässyt ruostumaan paikalleen…

Majoitus

Saavuimme majapaikkaan vähän ennen puolta yötä reilun yhdeksän tunnin matkustamisen jälkeen. Suurin osa meistä majoittui entisen Lämsän kyläkoulun luokkahuoneiden lattioille levitetyille patjoille. Loput matkasivat vielä 30 kilometriä Kuusamon keskustaan hotellin pehmeille pahnoille. Lonnakot jatkoivat matkaa aina Lapin rajan taakse Posiolle vanhoille kotikulmilleen. Majapaikat hoitivat varsin kelvollisesti tehtäväänsä siirtää väsymystä eteenpäin. Ja tämä kyläkoulu osoittautui kuusihenkisen perheen viihtyisäksi kodiksi ja isäntäperhe aivan ihaniksi ihmisiksi. Saavuttuamme meille oli valmiina iltapalaa ja talosta löytyi kaikki tarvittava liki 20 vieraan majoittamiseen. Ulkona vahtikoirat pitivät ahmat sekä muut tunkeilijat pois pihapiiristä ja hevoset ulkoilivat omassa aitauksessaan. Paikka oli keskellä pohjoisen loppumatonta luonnonrauhaa ja -kauneutta ja lähimpäänkin naapuriin liki parin kilometrin matka.

Posiolle

Aamupalan jälkeen bussi nouti meidät ja matka jatkui. Ensin menimme Kuusamon keskustaan jakamaan kutsukortteja tulevia tapahtumia varten. Tuuli oli hyytävän kylmä. Ehkä se sai ihmisetkin viileiksi, sillä korttejamme ei varsinaisesti revitty käsistämme… Tunnin kärvistelyn jälkeen jatkoimme matkaa ja suuntasimme Posion helluntaiseurakuntaan. Siellä meitä odotti kahvipoytä mitä parhailla antimilla. Matkamme tarkoitus alkoi vähitellen paljastumaan: olimme tulleet rohkaisemaan paikallisia uskovia sanan ja ylistyksen välityksellä. Palvelusvuorossa olivat ylistäjät Rainen johdolla sekä Jarno ja Jukka. Paikallinen pastori toivotti meidät tervetulleeksi Jumalan sanalla ja rukouksella. Kokouksen lopussa palvelimme esirukouksessa sitä tarvitsevia.

Tiimi Posion Helluntaiseurakunnan edessä valmiina palvelemaan.

Pastorit Jukka Mononen ja Olli Ruotsala.

Nuortenilta

Paluu Kuusamoon tapahtui välittömästi kokouksen jälkeen. Kävimme nopeasti syömässä ja jatkoimme Kuusamon nuorten talolle Winssiin. Meidän missionuoret pitivät nuortenillan Veeran johdolla. Ilta oli oikein hyvä, vaikkakaan ei varsinainen yleisömenestys. Onneksi jumalanvaltakunnassa on muita mittareita, joilla menestys mitataan kuin pelkät numerot. Olipa mahtavaa nähdä ja kokea nuortemme innostus, palavuus ja herkkyys ylistää, rukoilla, laulaa ja tanssia Jumalan kunniaksi.

Saunaan

Voiko suomalainen lauantai-iltaansa päättää mihinkään muualle kuin saunan kuumille lauteille…? Ainakin nuoret miehet menivät saunan kautta – nukkumaanko! No kyllä, mutta pitkien teologisten keskustelujen ja kysymysten kautta. Nuoret naiset taisivat ottaa vauhtia pulkkamaen kautta. Päivä oli onnistuneesti yössä ja talo hiljeni unten maille kellon näyttäessä 01:05.

Pieniä vastoinkäymisiä

Mitäpä hyvä tarina olisi ilman pieniä hermoja kokeilevia yksityiskohtia. Niitä oli tällä kertaa osunut erityisesti matkan viimeiseen kokoukseen Kuusamon helluntaiseurakunnan kirkossa. Ja sen, mitä suuri yleisö ei tiedä, miksaajat tietävät: minuutit ennen kokousta ovat paljon lyhyempiä kuin minuutit sen jälkeen. Tällä kertaa ääntä ei tullut lainkaan mukana olleesta syntikasta, vaikka se Posiolla toimi moitteettomasti. Paikalla ollut syntikka puolestaan suostui päästämään äänen, mutta se oli lähinnä säälittävä rääkäisy! Mutta kaikeksi onneksi kirkossa oli myös täysin toimiva piano ja niinpä Sirkku asettui sen äärelle. Sitten rupesivat oikuttelemaan mikrofonit kukin vuorollaan. Tomi ja Mikko säilyttivät hermojensa hallinnan ja saivat miksauksen toimimaan jälleen hienosti. Kokouksen aikana keittiössä kokkien tunteet kuumenivat nopeammin kuin hella, joka säilyi pitkään kylmän viileänä. Lopulta sekin oli saatu tomimaan ja väki sai kuumaa keittoa kokouksen jälkeen. Oma lukunsa oli paikallisen seurakunnan nettisivujen kaatuminen viikonlopun aikana – kukahan näiden koukkujen takana oikein olikaan…

Kokous Kuusamon helluntaiseurakunnassa

Seurakunta kokoontui jumalanpalvelukseen kello 11. Tervetulotoivotusten ja alkurukouksen jälkeen oli missiolaisten vuoro nousta palvelemaan. Kauko Johannes oli juontovastuussa ja Sirkun johdolla koko seurakunta pääsi ylistyksen pauhuun. ”Oi Herra, suuri luoja maan ja taivaan..” soi alkuun. Ylistyksessä oli varmastikin enkeleitä mukana, sillä oli se sen verran voimallista ja ylentävää. Ritva, Sirkku ja Suvi tanssivat heprealaisen tanssisikermän ennen Jukan saarnaa muuttumattoman Jumalan muuttumattomasta sanasta. Kari ja Satu olivat esirukouspalvelussa ihmisten auttamiseksi ja vielä ylistystä Herran kunniaksi. Päätteeksi seurakunta tarjosi mahtavan aterian joka oli kruunattu kahveilla pannarin ja lakkahillon kera.

Paluumatkalla

Hevonen juoksee kotiinpäin kovempaa kuin poispäin – samoin tuntui tapahtuvan meidän bussillekin. Paluumatkalla kertailimme tapahtuineita ja annoimme sykkeen vähitellen laskea. Kuulimme palauteesta, että matkaamme voidaan pitää onnistuneena. Jukalle myös soitettiin Kuusamosta ja kerrottiin, että seurakunta koki vierailumme hyvin rohkaisevana ja virkistävänä. Kiitos siitä Jeesukselle! Ja olihan se rohkaisevaa meille kaikille. Jokaisella oli ollut jotakin annettavaa. Vain taivas yksin voi pitää kirjaa niin tarkasti, että kaikki tulee mainittua, mutta lopulta Jumala palkitsee itsekunkin meistä oikeudenmukaisesti ja runsaskätisesti. Mutta kiitos on jo nyt paikallaan.

Mikä oli parasta?

No Ruoka tietysti! Ei – nuoret. Eipäs kun ylistys. Ne heprut. Eikun Jukan saarnat. Unohditko Jarnon puheen? No Jumalan luonto! Mites Hanni ja Veera? Bussimatka ja -kuljettaja. Eipäs, kun juupas – hyvä porukka ja yhteishenki….

Seuraavaa missiomatkaa odotellessa

Kauko Johannes

Kuvat: Kari Veijonen