Ilo

Vappuaaton Celebrating Jesus -illassa 30.4.2017 pastori Jukka Mononen puhui ilosta.

Jukka Mononen:

Mitä tarkoittaa ilo? Mitä asioita se tuo mieleen? Itselleni tulee mieleen lapsuus, jolloin sai tai koki jotakin kivaa. Alle kouluikäisenä minun intohimoni oli pienet leikkiautot eli pikkuautot, joiksi niitä kutsuin. Leikin niillä poski maassa ja ilo oli suunnaton aina kun sain uuden pikkuauton. Kerran minulta kysyttiin: Mitä tahdot lahjaksi. Vastasin pikkuautoja. Jatkokysymys kuului: Entäs jos sinulla on paljon pikkuautoja, mitäs sen jälkeen? Vastasin pikkuautoja! Nyt minulla on vähän isompi auto, jonka hiljattain päivitin. Sekin on nostanu sen sisäisen pikkupojan ilon pintaan. Vappuun sisältyy lapsuudessa myös niitä ilon ja onnen muistoja, kun sain joka vappu sen odotetun kaasupallon.

Iloon kuuluu myös huumori, joka on, ainakin meidän perheessämme, yhteen sitova ja kokoava voima. Huumori on pelastanut monta muutakin avioliittoa. Sanonnassa nauru pidentää ikää, on varmasti perää. Jos se ei anna enemmän elämän pituutta, ainakin se lisää elämän laatua.

Wikipedian mukaan ilo on seuraavaa: ”Ilo on emotionaalinen tai affektiivinen tila, jota kuvataan tyytyväisyyden ja onnen tunteena.  Iloa voi kokea esimerkiksi onnistuessaan tai tavatessaan itselleen mieluisan henkilön.” Kun olemme tavanneet Jeesuksen ja Hänen ilosanomansa on saavuttanut meidät, niin sen suurempaa iloa ei voi kokea.

Evankelio – Ilosanoma

Ilosanoman synonyymi on puolestaan evankeliumi. Mistä tuo sana on lähtöisin? Missä tämä sana evankeliumi tunnetaan historiassa ensimmäisen kerran? Muinaisessa Kreikassa. Siellä käytiin sotia jatkuvasti. Suuret viholliskansat pyrkivät toistuvasti valtaamaan tuon pienen Kreikan. Sotiin oltiin totuttu, kuten myös sieltä tuleviin sanomiin. Kaupungeissa pelättiin ja samanaikaisesti toivottiin, että sotatantereelta tulee hyviä uutisia eli ilosanoma, joka oli Raamatun alkukieleltään Evankelio! Joku muu sanoma, kuin ilosanoma, merkitsi varmaa kuolemaa tai vähintään viholliskansan orjaksi joutumista, kaiken omaisuuden menettämisestä puhumattakaan. Jos jo kaukaa viestituoja huusi Evankelio, kansa alkoi riemuitsemaan, hyppimään ja tanssimaan. Kuolema oli voitettu ja elämä saatu.

Historian ehkä kuuluisin tällaisen ilosanoman tuoja oli Feidippides. Persian suurvallan armeija oli hyökännyt suurella arsenaalilla Kreikkaan Marathon-nimiselle paikkakunnalle. Sieltä lähetettiin ilosanoman tuoja juosten Ateenaan, joka oli yli 42 kilometrin päässä. Tästä on maratonjuoksukin saanut nimensä. Wikipedia kertoo seuraavaa: ”Taistelu päättyi kreikkalaisten voittoon. Eräs kestäväksi juoksijaksi tiedetty sotilas, Feidippides, sai kunniatehtävän. Hän sai toimia sanansaattajana. Tehtävänä oli ilmoittaa ateenalaisille suuresta voitosta.”  Perimätieto kertoo sanansaattajasta Feidippidestä, että hän juoksi niin nopeasti kuin pääsi koko tuon 42,195 kilometrin matkan Maratonista Ateenaan ja hän ehti viimeisillä voimillaan sanoa Evankelio – ”Me voitimme” – ennen kuin hän kaatui kuolleena maahan.

Ilosanoma kaikelle kansalle

Meidätkin on kutsuttu julistamaan Jeesuksen voittoa ja pelastuksen iloa, joka tulee siitä meidän sanomastamme: Jeesus on kuollut syntiemme puolesta ja Hän on noussut ylös ja elää tänäpäivänä keskellämme. Siksi mekin saamme elää. Köyhille paimenille ilosanoma Jeesuksesta ilmoitettiin ensimmäisenä enkelien taholta: ”Mutta enkeli sanoi heille: ´Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle´” (Luuk.2:10). Tästä alkoi uusi aikakausi. Jumala itse tuli maailmaan, oli ja on edelleen meidän keskellämme. Lopulta tuo ilosanoma on saavuttanut meidätkin ja meillä on ilo ja kunnia jakaa tuota iloa aina eteenpäin.

Ilosanoman vaikutus

Ilosanomalla on moninkertaistava vaikutus. Kun Ilosanomaa julistetaan, sen ilo senkun kasvaa ja laajenee. Kun annamme ensin elämämme Jeesukselle ja sallimme Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan muokata meitä, meissä alkaa näkymään vääjäämättä niiden vaikutus: Hengen hedelmät. Pyhä Henki muokkaa meitä Jeesuksen kuvan kaltaiseksi, jonka hedelmät ilmenevät meidän elämässämme yhdessä toisten ihmisten kanssa. Minkälaisia hedelmiä Pyhä Henki meissä synnyttää ja kasvattaa? ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal.5:22). Yhden Hengen hedelmän tahdon nyt erityisesti tuoda tässä Hengen hedelmien luettelossa esille, heti rakkauden jälkeen toisena mainitun ominaisuuden eli ilon. Ilo on ollut joskus tiukassa ja ankarassa uskonnollisessa kontekstissa jonkin sortin kevytmielisyyttä. Ilo ei ole ehkä saanut samaa ”klooriaa” kuin esimerkiksi  rakkaus, pitkämielisyys tai itsensähillitseminen. Ilo on kuitenkin edellisten ohella yksi Pyhän Hengen vaikuttavista hedelmistä.

Jeesuksen ilo

Uskomme esimerkki Jeesus oli itse iloinen. Hän iloitsi monista asioista kuten esimerkiksi siitä, että Jumalan Valtakunnan salaisuudet avautuvat ennenkaikkea lapsenmielisille. Omahyväiset ja muotojumaliset eivät pääse ollenkaan osalliseksi tuosta ilosta. Jeesus ei kuitenkaan tahtonut pitää tuota iloa itsellään, vaan Hän tahtoi jakaa se omillensa ylösnousemuksensa jälkeen. ”Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään” (Joh.17:13).

Ilosanomalla on vastustajansa

Sielunvihollinen ei tahdo, että kokisimme minkäänlaista iloa, pelastavasta ja iankaikkisesta ilosta puhumattakaan. Jerusalemin alkuseurakunta oli voimallinen, mutta se sai ennen pitkää kokea vainoa niin, että väki hajaantui joka ilmansuuntaan. Evankelista Filippuskin pakeni Samariaan, mutta julisti samalla ilosanomaa. Muutkin opetuslapset, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. ”Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa” (Apt.8:5-8).

Suuri ilo Jyväskylän kaupungissa

Mitäs jos samalla tavalla evankeliumista Jyväskylän kaupungissa tulisi suuri ilo? Minkälainen Vappu meillä olisi? Se voisi olla esimerkiksi sellainen, että ravintoloiden terassit tyhjenisivät ja koko kaupunki lähtisi mukaan Jeesus-marssille. Vaikka me suomalaiset emme ole niitä voimallisimpia ilon ilmaisijoita, ilo voi olla kuitenkin aivan todellinen. Ilo on lähtöisin pohjimmiltaan Jumalasta, mutta liittyy usein myös toisiin ihmisiin. Minä olen iloinen tästä seurakunnasta ja sen monista ihmisistä. Iloitsen myös aidosta yhteydestä eri seurakuntien pastoreitten välillä.

Ilo rohkaisee

Aito ilo myös rohkaisee. Vaikka Paavalilla oli korinttolaisita yhtä sun toista nuhdeltavaa ja oikaistavaa, hän sydämestään iloitsi heistä. Paavali lähetti Tituksen heidän tykönsä ja sai siitä rohkaisua ja iloa. Korinttolaiset ottivat Tituksen vastaan kunnioittavasti. Tituksen ilo oli myös Paavali ilo. Ilo vain kasvaa, kun sen saa jakaa eteenpäin. ”Tämä on meitä rohkaissut. Mutta vielä tätä rohkaisuakin enemmän meitä on ilahduttanut Tituksen ilo siitä, että hän voi nyt ajatella teitä kaikkia huojentunein mielin. Minun ei tarvinnut hävetä sitä, että olin kiitellyt teitä hänelle. Niin kuin kaikki, mitä olen teille puhunut, on totta, samoin on osoittautunut todeksi se, mistä olen teitä kehunut Titukselle. Hänen sydämensä lämpenee, kun hän muistaa, miten kuuliaisia te kaikki olitte ja miten arasti ja kunnioittavasti te otitte hänet vastaan. Olen iloinen siitä, että voin joka suhteessa luottaa teihin” (2. Kor.7:13-16, RK-92).

Ilo oli pohjimmainen asia, kun Paavali kirjoitti korinttolaisille. Ilon vuoksi Paavalin sanat ja adjektiivit olivat hyvin positiivisia, vaikka Paavalilla oli myös yhtä ja toista aiheellista kritiikkiäkin heitä kohtaan. Poimin tuosta Paavalin vuodatuksesta seuraavia verbejä, jotka ilo oli saanut aikaan: 1. Rohkaissut, 2. ilahduttanut, 3. Paavali oli kiitellyt heistä, 4. kehunut heitä, 5. he olivat kuuliaisia, 6. he ottivat kunnioittavasti Tiituksen vastaan, 7. Paavali voi luottaa heihin.

Jumalan Sana synnyttää iloa

Ilolla on siis syvemmät juuret kuin arvaammekaan. Koska ilo on Pyhän Hengen hedelmää, se on sidottu myös Jumalan Sanaan. Kun Jumalan Sanaa ymmärretään, se synnyttää syvästi tyydyttävää ja ravitsevaa iloa. ”Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin. Ja Nehemia, maaherra, ja pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: ´Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne, älkää murehtiko älkääkä itkekö´. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat. Ja hän sanoi vielä heille: ´Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne´”. (Neh.8:8-10)

Ilon juuret eivät ole meissä tai meidän fiiliksissämme, vaan siinä millainen Jumala on: Hän on hyvä ja rakastava Jumala, Hän on uskollinen ja pitää meistä huolta kaikkina aikoina. Tämä syvä tietoisuus tekee meidät lujiksi, vaikka saisimme osaksemme vastoinkäymisiäkin. Tästä nousee ilo, joka kantaa meitä vaikeittenkin vaiheiden yli, koska Jumala itse on meidän ilomme lähde.

Suurin ilo, mistä taivaassa iloitaan on kuitenkin se, mitä Jeesus sanoi: ”Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse” (Luuk.15:7).

Kuvat: Kari Veijonen