13.11.2016 pidetyssä isänpäivän musiikkijuhlassa oli vieraana Alegría-kuoro Jyväskylän Helluntaiseurakunnasta. Juhlan teemana oli isänpäivään sopivasti perhe. Sirkku Mononen puhui perheestä käsitellen Raamatun pohjalta muun muassa sitä, mikä tekee perheestä hyvän ja mistä saa ammennettua eväitä perheen ja avioliiton hyvinvointiin. Puheessa tuli hienosti esille myös se, millainen rikkaus ja Jumalan luoma kaunis järjestys miehen ja naisen erilaisuuteen sisältyy. Juhlassa kuultiin lisäksi Kauko ja Suvi Montosen terveisiä Jad Hashmonasta Israelista, josta he olivat edellisenä päivänä palanneet vajaan kuukauden mittaiselta vapaaehtoistyömatkaltaan. Tilaisuuden rahalahja kerättiin Pakistanissa olevan seurakunnan pyhäkoululaisten joululahjalähetystä varten.

mc-13-11-2016-102_2

Sirkku Mononen: 

Mitä tarkoittaa sana ”perhe” yhteiskunnallisesti. Ketkä kuuluvat sinun perheeseen? Äiti, isä, lapset? Vai ajatteletko laajemmin: isovanhemmat ja kaikki sisarukset lapsineen? Eri kulttureissa ja eri aikakausilla perhe on tarkoittanut eri asioita. Väestöliiton julkaisemassa tutkimuksessa eri maista sanotaan näin: “Useimmiten venäläinen henkilö kuvaa perheensä laajaksi perheyhteisöksi. Perheeseen mielletään kuuluvan isovanhemmat molempien vanhempien puolelta sekä aikuiset sisaret ja serkut. Kuvaavaa on, että serkuista puhuttaessa käytetään siskoa tai veljeä tarkoittavaa sanaa, mikä saattaa aiheuttaa sekaannusta  ulkopuolisessa kuulijassa. Myös perheettömiksi jääneet tai esimerkiksi leskeytyneet tädit ja sedät luetaan perheenjäseniksi, vaikka he eivät asuisikaan samassa taloudessa. Toisinaan myös aikuistuneen lapsen paras ystävä otetaan ikään kuin perheenjäseneksi. Ystävä saa perheessä perheenjäsenen roolin, hän on aina tervetullut perheen kotiin ja hän toimii perheen kodissa kuin omassaan. Ystävä osallistuu kaikkiin perhejuhliin ja -tilaisuuksiin perheeseen kuuluvana henkilönä.”

Nämä ovat herkkiä asioita, joissa tarvitaan keskinäistä kunnioitusta joka suuntaan. Juuri nyt perheen perustuksia on ravisteltu ja ravistellaan. Jumalan Sanasta löytyy kuitenkin eväät jokaiseen kulttuuriin, aikakauteen ja jokaiselle sukupolvelle!

Mikä tekee perheestä “hyvän”

Mitkä asiat tekevät perheestä ”hyvän” ja toimivan: luottamus, uskollisuus, rakkaus, toisen hyväksyminen, toisen auttaminen ja rohkeus turvautua toiseen, yhteisen elämän arvostaminen ja sen rakentaminen. Jos jokainen perhe olisi oma Valtakuntansa, niin miten se olisi järjestäytynyt: tasavallaksi (presidentti valittu äänestämällä,pohjalla vaalikamppailut ja väittelyt Ameriikan malliin ja sitten äänestys) vai kuningaskunnaksi (Kuningas valikoitunut syntymänsä perusteella ja sillä perusteella, että hänelle on suotu valtakunta hallittavaksi)? Kuningas ja Kuningatar on osuva ja kaunis kuva perheen vanhemmuuden järjestyksestä. Meillä on neljä lasta ja olen miettinyt, että jos perhe on oma ”rakkauden valtakunta”, niin millä määreellä, yksiköllä, voidaan mitata, onko perheessä rakkautta vai ei?

Yksi mittari on aika. Onko minulla aikaa minun rakkailleni, aikaa kuunnella, keskittyä, paneutua heidän asioihin? Onko minulla kykyä keskeyttää omia touhujani ja kuunnella (monesti se aikaikkuna on hyvin pieni ohikiitävä hetki, johon on välittömästi tartuttava)? Jos jollekin tapahtuu jotain hienoa, annetaanko siihen aikaa ja iloitaanko siitä yhdessä?

Miten perhettä voidaan rakentaa, vahvistaa ja tukea? Jos vanhemmat voivat hyvin, niin lapsillakin on mahdollisuus siihen. Meidän perhe on tarvinnut monessa elämän vaiheessa tukea. Yllytän: pyytäkää, pyytäkäämme toinen toisiltamme apua. Mitä tarkoittaa hyvinvointi? “Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi” (Psalmi 122:7). Psalmi 122 on Jerusalemille osoitettu rauhan toivotus, jonka haluaisin omia Jyväskylälle! Rauha muureilla.. eli ei ole sotaa, mutta ei myöskään ristiriitoja, vaan sopu. Hyvinvointi ulottuu kuitenkin vielä syvemmälle, perheisiin ja ihmissuhteisiin, yksilön sisäiseen tasapainoon: välillä on hyvä miettiä, voinko hyvin. Hyvinvointi on muotisana. Se on uuden opetussuunnitelman yksi kulmakivi ja hyvinvointia opetetaan nykyään koulussa. Opetetaan lapsia ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnista omaan ikätasoon sopivalla tavalla

mc-13-11-2016-106Mitä tarkoittaa hyvinvointi: kaikkien tarpeiden täyttymistä?
1. fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
2. turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
4. arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
5. itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).

Hyvin moni näistä tarpeista voi täyttyä terveessä seurakuntayhteudessä! Katsotaanpa kuitenkin asiaa tänään ”mä taimi olen sun tarhassas” -näkökulmasta: jos olemme kaikki taimia Taivaallisen Isän tarhassa, niin mitä tämä taimi tarvitsee kasvaakseen isoksi ja vahvaksi ja hyvinvoivaksi? Se tarvitsee valoa, lämpöä, vettä ja ravinteita. “Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen” (Joh.12:46). Valo on kaiken elämän edellytys, ilman valoa ei kasva mikään eikä mitään. Se on totta maallisesti, biologisesti ja hengellisesti. Kristus on kaiken hyvinvoinnin ja kasvun perusta: Hänessä tuli maailmaan valo, Hänessä me löydämme armon ja totuuden, Hän on rakkaus. Jos kuulumme Hänelle, meistä tulee Jumalan lapsia (Ef. 5:1) ja toisaalta myös Valon lapsia (Ef. 5:8), koska Hän on maailman valkeus. On mahtavaa kokea: kun valo paljastaa,veri puhdistaa.

Erilaisia, mutta samanarvoisia

Uudessa Testamentissa Jeesus, maailman valkeus, näytti Isän rakastavat, armolliset, lempeät kasvot. Herran siunauksessa sanotaan: “Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra valistakoon kasvonsa sinulle..”. Jeesus on esikuva sankaruudesta, isyydestä, paimenuudesta ja rakkaudesta. Me voimme nyt nähdä, mitä olemme ilman Häntä – ja toisaalta näemme, mitä voimme olla Hänessä ja Hänen kanssaan. Hänen valossaan saamme nähdä toisemme ja armahtaa toinen toistamme.

Valossa näkyy yksi toinenkin terveen perheen peruskivi: kun valot on päällä, niin värit ja yksityiskohdat näkyvät tarkasti ja kauniisti. Jumalallinen järjestys näkyy myös kauniisti. Ja tässä valossa Jeesus nosti naisen miehen rinnalle. Olemme erilaisia, mutta samanarvoisia – yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti, inhimillisesti ja hengellisesti. Toisaalta olemme yhtä Kristuksessa, Kristuksessa ei ole miestä ja naista. “Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal.3:28). Me siis olemme yhtä, me olemme yksi. Mutta se ei tarkoita yhtä mössöä, sekasotkua niinkuin toisiinsa sekoittuneet muovailuvahat ovat harmaata massaa, vaan sitä että olen silti kokonainen nainen, arvostettu ja tärkeä sellaisena kuin olen ja mieskin saa olla kokonaan mies. Toisaalta Jumalan valtakunnan valossa aina säilyy kaunis järjestys: “Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa. Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.” (Ef.5:21-25)

Tämä on tällainen kolmannen asteen yhtälö, olen nainen ja silti yhtä mieheni kanssa. Kyse ei ole eriarvoisuudesta vaan erilaisuudesta, yksilöllisyydestä! Mies on perheen pää, mies suojaa ja rakastaa, kunnioittaa vaimoaan, nainen kunnioittaa ja rakastaa miestään. Naista verrataan heikompaan astiaan. Jotkut naiset eivät ehkä pidä siitä mielikuvasta. Minä olen mieluusti se heikompi astia, sillä heikompia astioita pidellään varoen, säästellään ja varotaan vähän. Ja kun sekä mies että nainen kilpailee toinen toisensa kunnioituksessa, mikä ihana järjestys!

Erilaisuus ei ole uhka, se on elinehto, se on ihanaa. Sen hyväksyminen tuo tasapainoa vanhemmuuteen, perheeseen, koko elämään. Olen tarvinnut todelliseen hyvinvointiin ja tasapainoon Jeesuksen läsnäolon: Hänen totuutensa valossa saamme elää armahdettuina, hyväksyttyinä ja palvella rakkaudessa toinen toistamme.

mc-13-11-2016-109_2

Miehekkyys on miehenä olemista

”Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää” (Jer.17:7-8). Auringon valossa ja veden äärellä, puron partaalla kasvaa kaikki hedelmät, luonnolliset ja Hengen hedelmät. Näissä Hengen hedelmissä ei ole ”miesten ja naisten” hedelmiä vaikka me kategorisoimmekin niitä vaivihkaa. Koko listahan on Jumalan antama ja Paavalin kirjaama: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki” (Gal.5:22-23).

Lempeys yhdistetään usein naiseen, mutta Paavali antoi seuraavat ohjeet nimenomaan ensin veljille: ”Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen” (Gal 6:1) ja ”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä” (Fil 4:5). Miehen ja isän lempeydessä onkin jotain aivan erityistä. Vaikka se olisi joskus vain lämmin murahdus, niin se voi tuntua sydänalassa asti. Ei ole olemassa mitään tiettyjä piirteitä, mitään kaavaa, millä todennetaan miehekkyys. Mies voi olla ihan kaikkea ja mitä vaan Jumala on häneen istuttanut. Miehisyys ja miehekkyys on kaunista ja puhdasta ja ihan kaikki tekeminen voi sopia miehelle – mies tekee sen omalla tyylillään, eli miehekkäästi: vaihtaa vaippoja, työntää lastenrattaita, tiskaa, imuroi, lepää, etsii tavaroita, käy kaupassa omalla suurpiirteisellä tyylillään.

Miehekkyys ei ole vain jonkun oikean ”miesasian” tekemistä, vaan se on miehenä olemista. Mieheksi synnytään ja kasvetaan. Ja se on ihanaa naisen silmissä, mitä sitä kieltämään isänpäivänä! Me naiset saamme todeta saman kuin Jumala: ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää” (1 Moos 1: 31).

Herran pelko tuo siunauksen

”Matkalaulu. Onnellinen se, joka pelkää Herraa, se, joka vaeltaa hänen teitään. Saat nauttia työsi hedelmistä, hyvä on osasi, sinä onnellinen! Vaimosi, sinun talosi emäntä, kukoistaa kuin viiniköynnös, lapsia on pöytäsi ympärillä kuin oliivipuun juurella vesoja. Tällaisen siunauksen ja onnen saa mies, joka pelkää Herraa. Siionin Herra siunatkoon sinua! Koko elämäsi ajan sinä näet, kuinka Jerusalem kukoistaa, sinä saat nähdä lastesi lapset. Rauha ja menestys Israelille!” (Psalmi 128:1-6).

Kun törmäämme elämämme epätäydellisyyteen, niin valo auttaa siihenkin. ”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1 joh 1:7). Hyvinvointiin ei tarvita kaikkien tarpeiden täydellistä täyttymystä koko ajan – elämä ei ole täydellistä eikä se haittaa. Tarvitsemme armahtavaisuutta itseämme ja toinen toistamme kohtaan. Kunhan vaellamme valkeudessa oikeaan suuntaan niin, että näemme minne menemme ja minne perheenä olemme menossa. Tärkeintä on oikea suunta,Jumalan apu ja armo arjessa! ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (San. 4:18).

mc-13-11-2016-104Sovinto, sovituksen virka ja sovituksen sana

Kuukauden jakeemme on 2. Korinttolaiskirje 5:14 ja sen jatko on kaunis ja antaa ihanasti evästä avioliittoon ja kaikkeen perhe-elämään: ”Sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet… Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran…Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.” (2.Kor.5:14,18,19)

Sovinto ja sovituksen sana antaa mahtavia eväitä perheen ja avioliiton hyvinvointiin. Jos meillä on joka päivä sovinto ja sovituksen sana sydämessä, niin uskallan sanoa, että perheillämme on loistavat edellytykset hyvinvointiin ja kasvuun.

Vanhan Testamentin sankareiden perheet esimerkkinä

Aabraham, Jaakob, Mooses, Daavid ja Salomo olivat kansanjohtajia, sotureita, kuninkaita. He olivat perheellisiä miehiä, isiä, vähintäänkin yksi vaimo kullakin. Heillä oli hyvin haasteellinen työ. He elivät ja taistelivat ja työskentelivät usein kovan paineen alla. Raamattu kertoo hyvin rehellisesti näiden sankareiden perheasioista: oli lasten kurinpito-ongelmia (Daavid ja Absalom), ongelmia vaimon tai vaimojen kanssa – mistä ei voi syyttää pelkästään miesparkaa (Aabraham, Daavid, Salomo, Jaakob), ongelmia vaarallisista olosuhteista (Mooses, Aabraham, Daavid), ongelmia velvollisuuksien ja perheen yhteensovittamisesta (Mooses), ongelmia lasten riitelystä ja keskinäisestä kateudesta (Daavid, Jaakob). Nämä ovat tuttuja aihepiirejä myös meille tavallisille suomalaisille perheille. Silti kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että kaikessa inhimillisyydessäänkin nämä isät olivat mahtavia Jumalan miehiä, suuria asioita tapahtui heistä huolimatta ja myös heidän kauttansa!

Mitä muuta yhteistä heillä oli? He turvasivat Jumalaan koko sydämestänsä, he antoivat Jumalalle kunnian, he halusivat totella Jumalaa. ”Ja niin täyttyi Raamatun sana: ´Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi´, ja hän sai nimen Jumalan ystävä” (Jaak.2:2-3).

Jos he eksyivät, he palasivat rohkeasti takaisin, he tunnustivat syntinsä ja saivat armon. ”Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni” (Psalmi 51: 2-3). ”Silloin Daavid sanoi Natanille: ´Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.´ Natan vastasi: ´Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla´” (2 Sam 12: 13). Heillä oli Jumalalta saatu kutsumus, jota he rohkeasti pyrkivät toteuttamaan. Näillä eväillä kasvaa sankareita tänäkin päivänä.

Kuvat: Kari Veijonen