Pastori Jukka Monosen puhe Celebrating Jesus -tilaisuudessa 3.9.2017:

Meillä on Jeesus, joka on kuollut meidän puolestamme pahojen tekojemme tähden. Pelastus on ilmainen, mutta se ei ole halpa. Pelastuminen on yksinomaan armosta ilman meidän ponnistelujamme. Jeesus on ristillä sovittanut syntimme eikä siihen ole mitään lisättävää. Saamme ilolla ammentaa pelastuksen lähteestä. Saamme halata kuin vastasyntyneet Jumalan Sanan puhdasta maitoa, jotta kasvamme aikuisuuteen.

Emme ole kuitenkaan syöttövauvoja koko elämämme ajan, vaan meidän kasvaessa kasvaa myös vastuumme. Koulussa lapsilta odotetaan ja edellytetään vaivannäköä heidän ikätasonsa mukaan. Jos lapsi ei tee koulussa eikä kotona mitään, opettajien ja vanhempien on syytä olla lapsesta huolissaan. Silloin usein alkaa välittömästi prosessi lapsen auttamiseksi.

Samalla tavalla seurakunnassakin voi olla niitä, jotka eivät kasva terveeseen vastuunottoon. Jumala on kuitenkin säätänyt asiat niin, että kaikilla on kutsumuksensa ja tehtävänsä. Jumalalla on meihin nähden myös unelma, jonka Hän tahtoo toteuttaa meidän elämässä. Jumalan armo kasvattaa meitä niihin tehtäviin antamalla ensin pienempiä tehtäviä. Jumalan silmissä ne ovat silti suuria. Yhden kriteerin Jumala on määritellyt tekemisillemme – uskollisuuden.

Kannattaakin tarttua erilaisiin tehtäviin ja haasteisiin. Vaivannäkömme ei ole koskaan turha Herrassa sanoi Paavali. Siinä on aina jokin siunattu Jumalan salaisuus. Paavali sanoo edelleen: “Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien” (1.Tim.4:10). Jotkut meistä olemme ottaneet vastuuta ja vaivaa enemmän kuin jaksamme ja olemme perusteellisesti väsyneet. Kaikkia helpottaa kun vastuunotto jakautuu tasaisemmin seurakunnankin keskellä. Meidän ei tarvitse myöskään kantaa vastuuta omassa voimassamme, sillä siihen on Jumalalla voimavirtaa (kr.dynamis) antavat lääkkeet: Jumalan Sana ja Pyhä Henki.

Jumalan Sana – Rohkaiseva sana

“Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja” (Kol.3:16). Vanhempi käännös sanoo “runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana”. Kun Jumalan Sana saa sijaa meissä ja asuu runsaana meissä, siitä seuraa, että Jumalan Sana myös vaikuttaa meissä. Silloin tahdomme opettaa, neuvoa ja ennen kaikkea rohkaista toisiamme. Jumalan Sana vaikuttaa myös iloiseen vaivannäköömme. Silloin tahdomme myös ilolla palvella toisiamme.

Jumalan Sana ja Pyhän Hengen täyteys

Toinen tärkeä asia elämässämme on Pyhän Hengen täyteys. Jumalan Sana ja tuore Pyhän Hengen täyteys yhdessä pitävät meidät oikeassa kurssissa. Meidän kaikkien elämässä tulee tilanteita, joissa meidän tulee tehdä selkeitä valintoja. Kun kyllästämme itseämme rohkaisevalla Jumalan Sanalla ja täytymme jatkuvasti Pyhällä Hengellä, me kykenemme käyttämään oikein jokaisen hetken (Ef.5:16).

Milloin voisi olla oikea hetki? Tästä yksi esimerkki on kertomus Jumalan miehestä profeetta Elisasta, joka oli säännöllinen vieras suunemilaisessa kodissa. Se ei ollut aivan tavanomaista, että Jumalan profeetta vieraili heidän kodissaan säännöllisesti. Se oli jotain Jumalalta tullutta spesiaalia, johon reagoitiin oikealla tavalla. Silloin ymmärrettiin tilanne ja käytettiin oikein eteen tullut hetki. Eikä ainoastaan ymmärretty, vaan myös toimittiin rohkeasti sen mukaan. Suunemilaisessa kodissa oltiin valmiita näkemään myös vaivaa ja satsaamaan taloudellisesti. Mitä tuo vaivannäkö toi tullessaan – odottamatonta ja taivaallista siunausta:

“Kun Elisa eräänä päivänä matkallaan kulki Sunemin kautta, muuan varakas nainen pyysi pyytämällä, että hän tulisi aterialle. Ja kun Elisa myöhemmin kulki siitä ohi, hän poikkesi aina naisen kotiin aterioimaan. Nainen sanoi miehelleen: ´Usko minua, tuo Jumalan mies, joka aina poikkeaa meillä, on pyhä. Emmekö voisi rakentaa hänelle pienen kattohuoneen ja viedä hänelle sinne vuoteen, pöydän ja tuolin ja lampun? Silloin hän voisi tänne poiketessaan vetäytyä sinne.´ Kun Elisa eräänä päivänä taas tuli taloon, hän meni kattohuoneeseen ja asettui siellä makuulle. Hän sanoi palvelijalleen Gehasille: ´Kutsu tuo sunemilaisvaimo tänne.´ Gehasi huusi häntä, ja nainen tuli ja jäi seisomaan Gehasin eteen. Elisa sanoi palvelijalleen: ´Kysy, mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen, kun hän on näin runsaasti osoittanut meille kunnioitusta. Kysy, onko hänellä jotakin pyydettävää kuninkaalta tai sotaväen päälliköltä.´ Mutta nainen sanoi: ´Minähän elän täällä rauhassa omieni parissa.´ ´Mitä minä sitten voisin tehdä hänen hyväkseen?´ Elisa kysyi. ´Hänellä ei ole poikaa´, Gehasi vastasi, ´ja hänen miehensä on vanha.´ Silloin Elisa sanoi: ´Kutsu hänet sisään.´ Gehasi kutsui naista, ja tämä jäi ovelle seisomaan. Elisa sanoi: ´Tulevana vuonna tähän samaan aikaan sinulla on oma poika sylissäsi.´ Nainen vastasi: ´Herrani, Jumalan mies, älä pidä minua pilkkanasi.´ Mutta nainen tuli raskaaksi, ja määräaikaan seuraavana vuonna hän synnytti pojan, juuri niin kuin Elisa oli hänelle sanonut.” (2.Kun.4:8-17)

Profeetta Elisa oli saarnamatkoillaan ottanut tavakseen käydä syömässä suunemilaisessa kodissa. Perheen emäntä halusi noille Jumalan miehen vierailuille jatkuvuutta ja pitempiaikaisuutta rakentamalla profeetalle vielä oman kattohuoneen. Emännän tarmokkuus kumpusi kunnioituksesta Jumalan palvelijaa kohtaan. Kukaan ei käskenyt häntä – hän halusi pyyteettömästi palvella Jumalaa ja sijoittaa varojaan rakennushankkeeseen.

Kunnioitus kaiken tekemisen pohjavireenä

Kunnioitus on kaikkeen vaivannäköönkin kuin voiteluöljy. Kun on voitelu päällä, vaivannäkökään ei tunnu yhtään raskaalta. Kunnioitus ei ole ainoastaan yksi seurakuntamme arvoista, vaan se on kirjoitettuna jo Mooseksen laissa. Se on Jumalan ensimmäinen käsky. Se on ollut ja tulee siis olemaan voimassa iankaikkisuuteen asti. Taivas ja maa katoavat, mutta Jumalan Sana, eikä myöskään kunnioitus koskaan katoa. Kunnioitus on kuitenkin myös jokapäiväistä arkea. Se on meidän käytännön elämässä jokaisen eteen tulleen hetken valinta. Mitä minä teen, kun eteen tulee oikein raskaita ihmisiä? Osaanko kunnioittaa myös heitä, vaikka tunteet sanoisivat muuta. Tunteet voivat olla täysin väärässä, kun ne laitetaan Jumalan Sanan rinnalle. Jumalan Sana on tässäkin kuin luotilanka. Luotilanka ilmaisee mahdollisen vajauksen myös kunnioituksen puutteen suhteen.

Kunnioitus kuuluu ihmisyyteen. Ihmisen yksi perustarpeista on tulla kunnioitetuksi. Kunnioituksen harrastamisella ei koskaan häviä, vaan sillä voitetaan aina. Kunnioituksella on valtavan eheyttävä ja rakentava vaikutus:
1. Kunnioitus on parhaimmillaan eteenpäin ja kauas tulevaisuuteen kantava voima.
2. Kunnioitus antaa edellytykset aidolle yhteydelle ja toinen toistemme vilpittömälle rohkaisemiselle.
3. Kunnioitus johtaa yksimielisyyteen, yhteiseen vaivannäköön ja resurssien viisaaseen sijoittamiseen.
4. Kunnioitus tuo mukanaan toinen toisillemme ylenpalttisen siunauksen ja hedelmän.

Rakentaminen tulevaisuutta varten

Suunemilainen nainen tahtoi nähdä tätä hetkeä kauemmaksi tulevaisuuteen ja rakentaminen aloitettiin heti. Työ oli vaivannäköä ja kuluja vaativaa fyysistä työtä, mutta se oli samalla myös varsin hengellistä. Tahdottiin toteuttaa se, mitä Jumalan mies tarvitsi. Kysymyksessä ei ollut mikään ökyrakentaminen, vaan tehtiin vain se, mitä tarvittiin: Huone, johon tuli vuode, pöytä, tuoli ja lamppu.

Toisessa esimerkissä kuningas Hiskiasta oli toiset asetelmat. Kuningas Hiskia oli mies, joka rukoili Jumalaa ja sai kokea rukousvastauksina ihmeitä. Hän koki ihmeparantumisen ja Jumala lupasi hänelle viisitoista vuotta lisää elinaikaa. Virheetön hän ei kuitenkaan ollut. Iloissaan parantumisesta Hiskia paljasti koko aarteistonsa hänen entisille ja tuleville vihollisillensa. Siitä oli seurauksensa. Profeetta Jesaja ilmoittaa Hiskialle asiasta seuraavaa: “´Tulee päivä, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä jo isäsi ovat aikoinaan keränneet, viedään Babyloniin. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. Sinun poikiasi, omia jälkeläisiäsi, viedään silloin hovipalvelijoiksi Babylonian kuninkaan palatsiin.´ Hiskia vastasi Jesajalle: ´Hyvä on Herran sana, jonka olet ilmoittanut.´ Itsekseen hän näet ajatteli: ´Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni.´ (2.Kun.20:17-19)

Hiskia ei kantanut oikealla tavalla huolta tulevaisuudesta, vaan ajatteli vain omaa hyvinvointiaan. Hiskialle ei merkinnyt mitään se, että hänen jälkeläisille tuli käymään huonosti. Hän olisi voinut huutaa Herran puoleen ja saada jälleen niitä järisyttäviä rukousvastauksia, mutta ei. Hänelle riitti se, että hänen elinaikanaan kaikki on hyvin. Lapsiin ja nuoriin satsaaminen on nimenomaan oikeaa huolen kantamista tulevaisuutta ajatellen. Silloin ajatellaan – ei vain itseämme, vaan myös meidän jälkeläisiämme.

Jumalan maailman lainalaisuuksia

Jumalan maailmoissa on tiettyjä lainalaisuuksia; Kun lähestymme Jumalaa, Hän lähestyy meitä. Kun otamme yhden askeleen Jumalan puoleen, hän ottaa kaksi. Suunemilainen nainen sai ainakin tämän kokea, vaikka ei sellaista osannut edes odottaa. Kun huone tuli valmiiksi, siitä seurasi Jumalan siunaukset myös itse rakennuttajalle. Profeetta Elisa tahtoi jollakin tavalla korvata tämän merkittävän vaivannäön ja palveluksen.

Kysymys oli Jumalan mielen mukaisesta hankkeesta. Mitä suunemilainen vaimo sai tästä osakseen? Toivoa mitä tahansa! Tämähän oli kuin lasten sadussa, jossa lampun hengeltä sai toivoa kolme mitä tahansa toivomusta. Tämä ei ollut satu vaan totisinta totta! Mitä nainen vastasi? “Mutta nainen sanoi: ´Minähän elän täällä rauhassa omieni parissa.´” Ei hän ryhtynyt tähän vaivannäköön, että saisi siitä itse jotakin hyötyä. Siitä huolimatta tässä toimi hyvän Jumalan säätämä kylvämisen ja niittämisen laki: kun kylvämme hyvää, saamme myös niittää hyvää.

Profeetta Elisa halusi ehdottomasti palkita suunemilaisen naisen vaivannäön ja uhrautumisen tavalla tai toisella. Hän sai tietää, että kyseisellä vaimolla ei ollut omaa poikaa, joka oli yksi sen ajan suurimmista onnettomuuksista. Oma poika oli siihen aikaan sentään vanhuuden turva. Jos ei ollut omaa poikaa, ei ollut myöskään mitään sosiaaliturvaa vanhuuden päivien varalle. Suunemilainen vaimo ei ajatellut tässä omaa osaansa, vaikka jokainen sen aikainen vaimo toivoi omaa poikaa. Niin kuin kertomus jatkuu, tämän naisen sisin haave ja unelma toteutui: hän sai pojan. Hän ajatteli ensisijaisesti Jumalan Valtakunnan parasta, mutta sai sen kaiken muun mitä hän tarvitsi. Jeesus sanoi: “Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt.6:33).

Vaivannäkö Herrassa on Jumalan Valtakunnan aktiivista etsimistä ja siksi osa Hänen vanhurskasta tahtoaan. Vaivannäkö Herrassa ei ole siunaukseksi vain yhdelle seurakunnalle, vaan se on aina siunaukseksi myös koko kaupungille. Esimerkiksi Jyväskylän helluntaiseurakunnan suunnittelema ”Uutta kotia kohti”- hanke tulee olemaan merkittävä siunaus Jyväskylän kaupungille. Se tulee oikealla tavalla integroitumaan yhteiskuntaan ja sen elämään, menettämättä kuitenkaan Jumalan Valtakunnan identiteettiä. Sijaintinsa puolesta se on kaupungin uuden julkisen rakentamisen ytimessä. Se tulee olemaan Pohjoismaiden suurin hyvinvointi- ja liikuntakeskus. Tämä seurakuntakeskus tulee olemaan – niin kuin sanotaan – ”kirkko keskellä kylää”. Tällä hankkeella tulee olemaan myös kaikkia Jyväskylän kaupungin kristillisiä seurakuntia yhdistävä vaikutus. Evankeliumi tulee näkymään ja kaikumaan kauas uuden toimintakeskuksen suojista.

Jos ja kun meillä kaikilla on omia tarpeita ja haaveitakin, Jumala on voimallinen ne täyttämään! Kysynkin teiltä jokaiselta, jotka olette sitoutuneet vaivannäköön ja uhraamisiin seurakunnassa: Mitä te toivotte tulevaisuudelta? Mikä haaveita tai unelmia teillä on? Mikä on se hurjin unelma, jonka toivot toteutuvan sinun elämässäsi? Unelmoida saa ja kannattaa, koska usein niissä onkin itse Jumala mukana – uskollisuutensa ja hyvyytensä tähden

Yhdyskuntamme taivaassa

Vaivannäkö arjessa on tätä aikaa varten. Jokainen saa palkan Jumalalta jo tässä ajassa, mutta lopullinen palkka ja yhdyskuntamme on taivaassa. Elämämme kaikkein suurin ja tärkein ratkaisu tehdään tässä ajassa: mikä on suhteemme Jeesukseen ja Hänen hyvään tahtoonsa meidän elämässämme. Tässä ajassa ei tehdä ainoastaan ajallisia, vaan iankaikkisia ratkaisuja. Sellainen on mahdollista myös tänään tässä tilaisuudessa. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuvat.

Daavid rukoili: “Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle” (Psalmi 139:24). Tai niin kuin vanhempi käännös sanoo: “Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle”. Mekin voimme rukoilla tämän rukouksen tänä päivänä. Jumala tuntee sydämemme, mutta avaimet sydämeemme on ainoastaan sisäpuolella. Me voimme joko avata tai sulkea sydämemme. Iankaikkiseen elämään tarvitaan kaksi asiaa: Usko Jeesukseen ja suumme tunnustus. Meidän tulee ilmaista se jollakin tavalla, esimerkiksi kättä nostamalla. Siihen annetaan tilaisuus nyt kun rukoilemme yhdessä.

Kuvat: Kari Veijonen