18.6.2017 Missiolla oli Kaste- ja lähetysjuhla, jossa saatiin seurakuntana iloita nuorten kasteelle menoista, seurakuntaan liittymisistä sekä lyhytaikaisille lähetys- ja aktiomatkoille lähtemisistä. Pastori Jukka Mononen puhui juhlan teemaan sopivasti aiheesta ”Pelastustie”. Kaste käytiin toimittamassa kauniissa ja lämpimässä kesäillassa Tuomiojärven uimarannalla. Kasteen jälkeen kokoonnuttiin vielä yhdessä Missiolle siunaamaan seurakunnan yhteyteen kasteelle menneet ja muut seurakuntaan liittyvät nuoret sekä siunaten lähettämään matkaan myös kesällä lähetys- ja aktiomatkoille lähtevät. Iloisen juhlan päätteeksi nautittiin vielä kakkukahvit.
Jukka Mononen:
Mikä on pelastustie? Löysin selkeän määritelmän, joka alkaa sanoin ”Pelastustie on ennalta suunniteltu reitti”. Lukematta enempää sen määritelmistä ja lukuisista vaatimuksista voin tiivistää asian yhteen toteamukseen: Pelastustien tarkoitus on pelastaa ihmisiä pelastustietä käyttämällä.
Raamattukin puhuu paljon pelastuksesta. Jokaiselle ihmiselle maailmassa on viitoitettu pelastustie iankaikkiseen elämään. Jeesuksen viimeiset sanat ja Hänen majesteetillinen viimeinen käsky kuuluu Markuksen mukaan näin: ”Ja hän sanoi heille: ´Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen´” (Mark.16:15-16). Olemme tässä kastejuhlassa osaltaan toteuttamassa tuota Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä, joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Sitä on edeltänyt tiettyjä asioita: Tämän lähetysläskyn innoittamana on ensin julistettu evankeliumia. Evankeliumi on otettu vastaan ja on syntynyt usko. Usko tulee kuulemisesta. Uskon syntyminen on alusta loppuun saakka Jumalan teko.
Kun on syntynyt usko, sillä pelastustiellä on seuraavia askelmerkkejä:
1. Ensimmäinen uskon askel uskoontulon jälkeen on raamatullinen kaste.
2. Kasteelle meno on merkittävä ja julkinen uskontunnustus.
3. Kaste on julistusta, jossa pimeyden vallatkin väistyy ja reagoi.
4. Kasteessa on jumalallinen voimalataus, koska se on kytketty Jumalan Sanaan ja Jeesuksen lähetyskäskyyn.
5. Kaste julistaa vanhan elämän taakse jättämistä uuden aloittamista.
Kaste on vastaus valitsemallasi pelastustiellä oleviin kysymyksiin:
1. Lähdenkö seuraamaan uskon alkajaa Jeesusta vai jatkanko oman tahdon tietä? Jos vastaat, että lähdet seuraamaan Jeesusta, anna kastaa itsesi!
2. Tunnustanko julkisesti, että olen lähtenyt seuraamaan Jeesusta vai pidänkö uskoni vain omana tietonani? Jos et tahdo pitää uskoasi salassa, vaan tahdot tunnustaa Jeesuksen julkisesti Jumalan, ihmisten ja enkelien edessä, anna kastaa itsesi.
Kaste – hauta
Kaste on Raamatun vertauskuvan mukaan hauta. Se on siis samalla vanhan elämän hautaamista. Vanhan elämän tilalle tulee uusi elämä Jeesuksessa. Kaste on uuden alku ja entisen loppu. Paavali kirjoittaa: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman” (Room.6:3-4).
Kaste ei siis julista ainoastaan vanhan elämän kuolemaa vaan myös uuden elämän ylösnousemusta. Haudattaessakin vainaja laitetaan kokonaan maan alle. Siksi raamatullinen kastetapakin on nimenomaan upottamista kokonaan veden alle, niin kuin alkukielen sana babtizo tarkoittaa. Ei ole muunlaista raamatullista kastetapaa.
Jeesus sanoi, joka uskoo JA kastetaan, pelastuu. Kerran eräs uskoontullut ihminen kysyi pastorilta pelastuuko sitä, jos uskoo, vaikka ei käy kasteella? Pastori vastasi, että ”sitä en tiedä pelastuuko, jos ei kasteta, mutta siitä olen varma, että se, joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Pelastustie – edeltä valmistettu turvallinen tie
On ohjeita, joita meidän kannattaa noudattaa ja on teitä, joita meidän kannattaa kulkea. Olen ollut armeijassa ja tiedän mitä kuri voi olla. Kurissa ei ollut mitään ongelmaa, jos vaan teki sen protokollan mukaan kun määrättiin. Meidän piti myös osata kauluslaatat eli sotilasarvon ilmaisevat tunnukset, ennen kuin meitä päästettiin edes sotilaskotiin munkkikahville. Mikä esti meitä varusmiehiä poikkemasta määräyksistä? Esimiesten kunnioitus ja rangaistuksen pelko.
Auktoriteettien kunnioitus ja alamaisuus on tärkeää ja myös raamatullista. Entäs miten silloin, kun esimiehiä tai muita auktoriteetteja ei ole havaittavissa? Silloin tullaan integriteettikysymykseen eli rehellisyyteen ja läpinäkyvyyteen. Olemmeko vain ulkokultaisia silmänpalvojia ja teeskentelijöitä vai ulottuuko kunnioituksemme myös selän taakse? Kun kukaan toinen ihminen ei näe, terve Jumalan pelko pitää meitä oikealla ja kaidalla tiellä. Se on viisautta: ”Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys” (San. 15:33).
Mikä olikaan alun perin kuri? Se on agraaritaloudessa käytetty nimike reitille, missä karja saattoi turvallisesti kulkea ilman pelkoa ja vaaraa, että astuisi kannon koloihin ja taittaisi jalkansa. Miten kuria voi verrata hengelliseen elämään?
Päämääränä taivas
Kun lähdemme seuraamaan Jeesusta, päämääränämme on taivas. Meille on annettu Jumalan Sanassa ohjeet, miten vaellamme ja miten pääsemme suht´ ehjänä perille. Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle valinnanvapauden. Jokainen meistä on poikkennut, uskovinakin, Jeesuksen viitoittamalta tieltä. Viisaampaa on kuitenkin pysyä tiellä, kuin kävellä tien vieressä ja pelätä siellä olevia monttuja ja kantoja. Raamattu vertaa kuria viisauteen. Ne ovat käsi kädessä.
Kun lähdemme seuraamaan Jeesusta, emme tee sitä toisten ihmisten tähden, vaan itsemme tähden. Kysymys on meidän pelastumisestamme. Kaverit eivät voi meitä pelastaa. Huonot kaverit voivat estää pelastumisemme ja hyvät kaverit voivat toki rohkaista siihen. Vanhemmillammekin voi olla oma tahto meidän ratkaisustamme. Olemme loppujen lopuksi itse kukin yksin vastuussa Jumalan edessä pelastuksemme suhteen. Ilman meidän omaa tahtoamme ja ratkaisuamme emme voi pelastua.
Onko tämä tie liian vaikea kulkea? Ei todellakaan ole! Raamattu kertoo meille tarkkaan millainen se on. Onko se hankala ja epäselvä kinttupolku, jota pitkin tulee suunnistaa? Ei! Se on edeltävalmistettu ja selkeillä tiemerkeillä viitoitettu tie, josta Jesaja kirjoittaa: ”Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on ”pyhä tie”: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy-eivät hullutkaan” (Jes.35:8).
Uskon tie on sama kuin pelastustie. Sille tielle ei eksytä vahingossa, vaan sille tielle tulee tietoisesti lähteä. Jeesus on viitoittanut tämän tien omalla kuolemallaan meidän syntiemme tähden, että meillä olisi pelastus ja iankaikkinen elämä. Ota vastaan tuo pelastus omalle kohdallesi tänään!
Kuvat: Kari Veijonen
