Sunnuntaina 9.2.2020 Missio Church teki seurakuntavierailun Kuopion helluntaiseurakuntaan. Matkalla oli mukana reilut neljäkymmentä osallistujaa, joista monet olivat Missiomatkalla ensimmäistä kertaa. Kuopiossa pidimme kello yhdentoista päiväkokouksen. Missio Churchin ylistystanssijat aloittivat tilaisuuden ”Messias” -tanssilla ja tanssin jälkeen saimme olla todistamassa kristillistä kastetta, kun kaksi uskoon tullutta ja Kuopion helluntaiseurakunnasta hengellisen kotinsa löytänyttä kävivät kasteella. ”Päättänyt olen seurata Herraa” -laulun myötä koko seurakuntaväki iloitsi kasteesta, mistä jatkettiin yhteistä Jumalan ylistystä Sirkku Monosen johtamana.

Nuorten koskettavan ”Sinulta saimme uuden elämän” -tanssin jälkeen pastori Jukka Mononen saarnasi aiheesta ”Integriteetti”. Tilaisuuden lopussa niin Mission nuoret kuin vanhemmatkin olivat yhdessä palvelemassa rukouspalvelussa, ylistyksen vielä jatkuessa taustalla. Kokouksen päätyttyä helluntaiseurakunta tarjosi missiomatkalaisille lounaan, minkä äärelle oli hyvä istua yhdessä kuopiolaisten siskojen ja veljien kanssa keskustelemaan yhdessä. Kotimatkalle lähdimme kiitollisina Jumalan vaikutuksesta ja läsnäolosta päivän tilaisuudessa ja iloiten yhteydestä Kuopion helluntaiseurakunnan kanssa.

 

Jukka Mononen:

Kun Jumala lähestyy meitä, Hän näkee ensisijaisesti meidän sisimpämme. Ihminen näkee ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämen ja todellisuuden. Jumalaa kohtaan emme voi feikata, koska Hän tietää meistä kaiken. Jeesus ei tarvinnut todistusta yhdestäkään ihmisestä, koska Hän tiesi mitä ihmisissä oli. Jeesus haastoi ihmisiä totuuden valossa, esimerkiksi Natanaelin: “Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: ´Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!´” (Joh.1:47).

Voisiko Jeesus sanoa meistä samaa? Kysymys on integriteetistä. Se on lainasana englannin kielestä integrity. Englanninkielisissä raamatunkäännöksissä sana esiintyy usein. Integriteetti voidaan kääntää: rehellisyys, luotettavuus, vilpittömyys, läpinäkyvyys, avoimuus ja totuudellisuus. Missio Churchissa integriteetti on yksi meidän neljästä arvosta. Sen haluamme elää todeksi joka päivä Pyhän Hengen rohkaisemana.

Fariseus ja publikaani

Jeesus kohteli kaikkia ihmisiä tasapuolisesti tämän integriteetin seulan läpi. Raamatusta löytyy esimerkkejä. Jeesus shokeerasi kansaa vertailemalla fariseusta ja publikaania ja heidän rukouselämäänsä. Sen aikaisille ihmisille nämä ihmisryhmät olivat niin ääripäitä, etteivät ne mahtuneet samaan kuvaan. Fariseukset nauttivat kansan suosiota ja arvostusta, mutta publikaanit olivat puolestaan vihoviimeisiä vihattuja veronkerääjiä. Jeesus vertasi heidän integriteettiään:

“Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen. ´Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ‘Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Mutta publikaani seisoi taaempana, eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.´” (Luuk.18:9-14)

Publikaanin integriteetti oli kohdallaan. Hän oli rehellinen, totuudellinen ja läpinäkyvä. Hän ei millään tavalla peitellyt eikä kaunistellut elämäänsä, vaan näki sen totuudellisesti ja rehellisesti oikein. Publikaanin integriteetin vuoksi hänen vanhurskaus ja taivaskelpoisuus oli kohdallaan.

Peluruus vs. integriteetti

Peluruus on laskelmointia, miten saisi kaikkein suurimman hyödyn ja voiton itselleen. Silloin on tärkeää olla ”oikealla” puolella. Kun Jeesus saapui aasilla viimeisen kerran Jerusalemiin, valtava hype ja suosio oli Jeesuksen yllä. Kaikki kansa hurrasi Jeesukselle, kun heidän kuninkaansa saapui juhlallisesti kaupunkiin. Mitä nämä ihmiset pohjimmiltaan ajattelivat? Juhlivatko he Jeesusta persoonana ja todellisena kuninkaana vai ainoastaan ulkonaisten etujen tuojana? Kaikki ei ollut kuitenkaan niin miltä tilanne näytti. Hype kääntyi hetkessä Jeesusta vastaan. Nämä samat ihmiset, jotka hurrasivat Jeesukselle “Hoosianna”, huusivat muutaman päivän päästä Jeesukselle kuolemantuomiota: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” Kysymyshän oli yksinkertaisesti siitä, että yleinen mielipide kääntyi Jeesusta vastaan. Suurin osa kansasta tempautui yleisen mielipiteen mukaan. Kansa lauloi niitä lauluja, mitä kannatti milloinkin laulaa?

Jeesuksen ajan pelurit

Keitä Jeesuksen aikana pelurit olivat? Miten Jeesus suhtautui heihin?

“Ja kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: ´Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan näitä tehdä?´ Mutta Jeesus vastasi heille: ´Minä myös teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle.´ Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: ´Jos sanomme: ‘Taivaasta’, niin hän sanoo: ‘Miksi ette siis uskoneet häntä?’ Vai sanommeko: ‘Ihmisistä’?” – sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti oli profeetta. Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: ´Emme tiedä´. Silloin Jeesus sanoi heille: ´Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.´” (Mark.11:27-33)

Jakolinjat muotoutuivat: “Kyllä” -vastaus olisi nimittäin tarkoittanut, että he tunnustaisivat Johannes Kastajan toiminnan olevan taivaasta. Sitä ylipapit ja kirjanoppineet eivät voineet Jeesukselle myöntää. Se olisi merkinnyt Jeesuksen jumalisuuden tunnustamista.

“Ei” -vastaus olisi puolestaan tarkoittanut heidän kieltäneen Johanneksen ja Jeesuksen vallan tulevan Jumalalta. Se olisi ollut se vastaus, jonka sisimmässään tiesivät todeksi, mutta he pelasivat eli laskelmoivat, mikä olisi suurin etu heille ja vastasivat poliittisesti niin sanotusti “tyhjää”. Siispä he vastasivat sanomalla ”En tiedä”. Todellisuudessa he eivät siis vastanneet ollenkaan Jeesuksen kysymykseen. Niinpä Jeesuskin vastasi samalla tavalla eli ei vastannut myöskään vastustajille mitään.

Mikä oli heidän perimmäinen ongelmansa? He eivät olleet totuudellisia, eivätkä rehellisiä eivätkä läpinäkyviä. Heillä oli naamarit kasvoillaan, joka peitti aidot, todelliset kasvot. Jeesus varoitti tällaisista ihmisistä kansaa: “Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he polkivat toisiaan, rupesi hän puhumaan opetuslapsillensa: ´Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta. Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan.´” (Luuk.12:1-3)

Jeesus käytti varoittaessaan jälleen voimakasta ilmaisua ”Kavahtakaa ulkokultaisuutta”. Sen voisi myös siis ilmaista: Kavahtakaa kaikkia kasvojen peittämiä näyttelijöitten naamareita! Kavahtakaa kaikkea valheellisuutta ja epäaitoutta. Kaikki, mitä tehdään salassa joutuu ennen pitkää päivänvaloon. Kaikki, mikä puhutaan salassa toisen korvaan, kaiutetaan katoilta.

Kansan suosio ja epäsuosio

Me olemme maailmassa, jossa suosio vaihtelee. Alkuseurakunnassa vallitsi ensin kansan suosio: “Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” (Apt.2:46-47)

Suosion keskellä on helppo olla uskovainen. Suosioon ei kuitenkaan kannata yksin nojautua. Tilanteet muuttuvat. Niin alkuseurakunnassakin: Stefanus julisti rohkeasti ja profeetallisesti evankeliumia. Ihmiset eivät kestäneet kuulla totuutta. Stefanus joutui syytetyn paikalle ja kivitettiin. Saman päivänä alkoi kristittyjen ankarat vainot. Seurakunta kuitenkin vain kasvoi ja levisi alkaen Jerusalemista aina maan ääriin saakka, niin kuin Jeesus lupasi. Vainoja on tänäkin päivänä eri puolella maailmaa ja silloin uskovat joutuvat maksamaan hintaa. Suomessakin Raamatun mukainen kannanotto aletaan jo mieltää vihapuheeksi ja rikokseksi; esimerkkinä Päivi Räsänen, Aki Ruotsala ja Tapio Puolimatka. Helppoa tietä meille ei ole luvattukaan. Paavali varoitti, että viimeisinä aikoina monet luopuvat uskosta.

Paavali vaikeissa olosuhteissa

Paavali oli uskon tähden vankilassa. Hän ei valittanut olosuhteitaan eikä kurjuuttaan, vaan rohkaisi vainottuja uskovia ja meitä kaikkia: “Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne.” (Fil.2:1-3).

“Ettekä tee mitään itsekkyydestä [erithea]”. Alkukielen sana tarkoittaa:
1. Juonittelu eli ilkeämielinen selän takana pahan puhuminen.
2. Kyynärpäätaktiikka eli muiden alas painaminen oman edun vuoksi.
3. Kansansuosion kosiskelu, jossa ihmisiä tahdotaan vain miellyttää.

Integriteetti on kaiken juonittelun, juoruamisen, pahan puhumisen vastakohta. Integriteetti on myös naamareiden eli epäaitouden täydellinen vastakohta. Integriteetti on siis tärkeää jopa meidän pelastumiseemme. Pyhä Henki auttaa meitä kaikkeen integriteettiin. Se ei tarkoita täydellistä erehtymättömyyttä, vaan evankeliumin tuomaa vapauttavaa totuudellisuutta, aitoutta, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Valkeudessa vaeltaminen on siis kaiken a ja o.

“Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:7-9)

 

Missiomatkan kuvagalleria:

Kuvat: Kari Veijonen