Missio Churchin ”Celebrating Jesus” –syyskauden avaustilaisuutta vietettiin sunnuntaina 4.9.2016. Tilaisuudessa pastori Jukka Mononen puhui aiheesta ”Ajattele, mitä ajattelet” kuukauden teemajakeen (Fil. 4:8) pohjalta. Ylistystä illassa oli johtamassa Pekka Hautakangas.
Jukka Mononen:
Ajattelu erottaa ihmisen muusta luomakunnasta. Ajattelu määrää myös arvomme ja suunnan elämällemme. Siksi ei ole yhdentekevää mitä me ajattelemme. Onneksi me voimme itse ratkaisevasti vaikuttaa siihen, mitä me ajattelemme. Paavali kehoittaa ajattelemaan seuraavia asioita: ”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa!” (Fil.4:8).
Kaikki, mikä on totta
Luettelossa ensimmäisenä on, että meidän tulee ajatella kaikkea, mikä on totta. Sielujemme vihollinen tahtoo myös vaikuttaa ajatteluumme kylväen ajatusmaailmaamme valhetta. Siksi sielujemme vihollista saatanaa kutsutaankin ”Valheen isäksi”. Päämääränä noilla valheilla on viime kädessä ja loppujen lopuksi varastaa, tappaa ja tuhota.
Raamattu kertoo pojasta, joka tahtoi elää itselleen. Rahaa oli yltäkyllin ja niin sanottuja ystäviäkin sen mukana. Sielunvihollinen onnistui valheillaan suitsemaan pojan pois raiteilta. Sitten vasta kun hän oli menettänyt todellakin kaiken, poika pysähtyi ajattelemaan ja heräsi. ”Niin hän meni itseensä ja sanoi (KR-92: ajatteli): ’Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi´” (Luuk.15:17-18). Tuhlaajapoika tunnusti rikkomuksensa ajatellen ja puhuen saman suuntaisesti totuuden kanssa. Hän heräsi, ajatteli ja puhui siis totta. Poika tarttui ajatukseen, joka oli totta: Tämä tie on nähty, tämä tie vie täydelliseen tuhoon. Isän luokse kannattaa palata. Asia ei jäänyt vain ajatukseksi vaan elämän muuttavaksi mielenmuutokseksi. Hän palasi Isänsä tykö, joka otti pojan iloiten vastaan.
Rikas mies
Jeesus kertoi myös rikkaasta miehestä, joka eli koko elämänsä loisteliaasti. Loppujen lopuksi tälle rikkaalle miehelle kävi paljon huonommin. Hän ehti kuolla ennenkuin ajatteli asioita iankaikisuusnäkökulmasta ja heräsi iankaikkisuudessa. Se oli liian myöhään. ”Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme'” (Luuk.16:22-26).
Rikas mies ei ollut Jumalan yhteydessä elinaikanaan. Hänellä oli olemassa Jumalan Sana, Mooseksen kirjat ja profeetat, joitten kautta hän olisi voinut pelastua. Mutta siihen ei ollut enää mitään mahdollisuutta kuoleman jälkeen. Ihminen on iankaikkisuusolento. Ajattelu toimii ja ihminen muistaa, niinkuin Raamatusta luimme, kuoleman jälkeen kaiken, mitä elinaikana tuli tehtyä tai mitä jäi tekemättä.
Missiossa me rohkaisemme jokaista ihmistä tulemaan Taivaallisen Isän luo, Jeesuksen luo. Jos olemme suistuneet raiteiltamme, Hän ohjaa meidät oikealle tielle. Se tie on viitoitettu iankaikkisuuteen saakka. Iankaikkinen elämä voi alkaa täällä ja tässä hetkessä. ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:8-9).
Tunnustaminen tarkoittaa puhua samansuuntaisesti totuuden kanssa. Valehtelemalla itsellemme ja toisillemme olemme pimeydessä, emmekä voi pelastua. Totuus tekee meidät vapaiksi ja saamme kokea lepoa ja rauhaa. Siksi kaikki, mitä me ajattelemmekin tulee olla ensisijaisesti totta.
Kaikki, mikä on kunnioitettavaa
Paavalin kirjoittamassa listassa kunnioittaminen on heti seuraavana totuuden jälkeen. Mutta kunnioitammeko me ketään tai mitään? Kunnioittaminen on meidän seurakuntammekin arvo numero yksi. Ensin sydämestä pitäisi löytyä se kunnioitus, sitten vasta voimme ajatella niitä kunnioitettavia asioita.
Mitä sitten pitäisi kunnioittaa? Tässä pari esimerkkiä: Naapuriseurakunta tekee hyvää työtä, se on ilmeistä tai Jumala erityisesti käyttää jotain pastoria. Usein tällaisissa tapauksissa suomalaisille tuttu demoni, kateus, valtaa ajatukset. Kateus saa aikaan mitä ihmeellisimpiä ja ilkeämpiä asioita: väheksymistä, mollaamista, panettelua ja ivaa. Tämä on kunnioituksen täydellinen vastakohta, joten siihen täytyy lujasti tarttua. Kateus pitää armotta nujertaa ja alkaa puhua heistä hyvää. Valitsemme kunnioittaa ja päättäväisesti ajatella kunnioittavia asioita heistä.
Kunnioitan pyhiä perusasioita: elämää, avioliittoa, perhettä, kotiseurakuntaani, Kunnioitus alkaa ajattelun tasolla ja vaikuttaa sitä kautta sanoihin ja tekoihin. Ajattelemmeko kaikkea, mikä on kunnioitettavaa? Kun ajattelemme kunnioittavasti, suhtautumisemme muuttuu niin Jumalaa kuin ihmisiä kohtaan. Miten voimme kunnioittaa Jumalaa ja osoittaa sitä varsin käytännöllisellä tavalla? ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta” (San.3:9).
”Heil the rank, not the man”: Kunnioituksemme Jumalaa kohtaan heijastuu myös kunnioituksena auktoriteetteja kohtaan. Jos meillä on ongelmia yleensäkin auktoriteettien kunnioittamisen kanssa, meillä on ongelma aidosti totella ja kunnioittaa Jumalaa. Miten me suhtaudumme kaikkiin ihmisiin: lähimmäisiimme, veljiimme ja sisariimme sekä jopa mielivaltaisiin johtajiin? Raamattu vastaa siihen yksiselitteisesti: ”Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta” (1.Piet.2:17).
Kaikki, mikä on oikeaa
Joudumme usein miettimään, mikä on oikeaa. Jos ja kun pyrimme ajattelemaan, mikä on oikeaa, teemme myös parhaiten niin käytännössä. Seurakuntien tehtävä on tässä maailmassa olla kutsuttu tekemään sitä, mikä on oikeaa. Jokaisen seurakunnan on löydettävä vain se oma paikkansa ja osansa tässä maailmassa, niinkuin meidänkin tässä kaupungissa.
Kaikkea, mikä on puhdasta
Tässäkin ajattelun kohdassa päädymme Missio Churchin yhteen arvoon – integriteettiin. Kysymys on siis läpinäkyvyydestä ja rehellisyydestä. Kukaan muu ihminen ei tiedä, mitä meidän ajatuksissamme liikkuu. Me tosin voimme vaikuttaa siihen ratkaisevasti. Martti Luther on sanonut: ”Emme voi sille mitään, jos linnut lentävät päämme yläpuolella, mutta voimme vaikuttaa siihen, etteivät ne tee pesää päämme päälle”.
Kaikkea, mikä on rakastettavaa
Mikä on kaikkein rakastettavinta tässä maailmassa? Eiköhän se ole oma perhe, jossa voi kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty, olevansa kaikkein rakkain. Kaikilla tosin ei ole perhettä eikä syystä tai toisesta omaa äitiä tai isää kotona. Ainakin minulle varsin isättömänä eläneenä uskoon tultuani Jumalan perhe – seurakunta – on ollut korjaavana ja eheyttävänä asiana tässä asiassa. Minulla on ollut hengellisiä isiä ohjaamassa ja neuvomassa tärkeissä asioissa. Minulle seurakunta on äärimmäisen arvokas, tärkeä ja rakastettava asia. Siksi ajattelen sitä paljon.
Kaikkea, mikä on kaunista
Alkukäännöksessä on myös kehoitus ajattelemaan myös kaikkea kaunista. Siksi luonnossa on hyvä liikkua katsella kauniita maisemia. Taide sen kaikissa ilmenemismuodiossaan voi olla hyvin kaunista. Musiikki, tanssi tai kuvataide ovat asioita, joissa sielu lepää. Kaiken kauniin on Jumala tarkoittanut nautittavaksi.
Kaikkea, mikä on hyvältä kuuluvaa
Ajattelu voi siis kuulostaa hyvältä tai pahalta. Ajattelun ilmaisemisessa on tärkeää se, miten asioita sanotaan. Sen tulee kuulostaa hyvältä. Jos siinä ei ole kunniotusta, se ei ole ollenkaan hyvältä kuuluvaa. Paavali rohkaisee sanomaan asian lähimmäisen parhaaksi myös näin: ”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi” (Ef.4:29 / KR-92).
Jos sanot kaverillesi ”totuuden”, että vaikka oletpas lihonut ja paisunut kuin pullataikina, se ei välttämättä kuulosta hyvältä eikä se ole kuulijalle iloksi. Tässä kohtaa voisi olla parempi ajatella positiivisesti esimerkiksi asianomaisen erinomaisia ruokahaluja tai asianomaisen puolison huikeita ruoanlaittotaitoja.
Jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää
On asioita, jotka antavat meille hyvän ja kiitollisen mielen. Se voi syntyä hyvin pienistä asioista. Sellaisia on hyvä myös ajatella. Tiedättekö, mikä avu saa minut hyvälle mielelle? Meidän vanha hieman lommoinen, ruttunen ja rämisevä mersu. Se on se minun henkilökohtainen rukousvastaukseni vuodelta 2009, joka kaikista kulumisistaankin ja vanhuuden vaivoistaan huolimatta saa minut aina hyvälle mielelle. Mersu toimii edelleenkin loistavasti ja kuluttaa käsittämättömän vähän naftaa. Tulen joka kerta hyvälle ja kiitolliselle mielelle, kun käynnistän mersun moottorin. Mitä saamme aikaan, kun olemme hyvällä ja kiitollisella mielellä ja ajattelemme sitä? Pidot! Pidot voi saada aikaan ilman ensimmästäkään tarjottavaa. Raamattu nimittäin sanoo meille: ”Hyvä mieli on kuin alituiset pidot” (San.15:15).
Kamppailumme ajatustemme kanssa
Joskus meidän täytyy kamppailla ajatuksiemme kanssa. Aina ei ole helppoa pitää ajatuksia kurissa. Mieleen tulee yhtä sun toista ilmaisu- ja painokelvotonta tekstiä. Joudumme toteamaan joskus, ettemme ole onnistuneet puheissamme emmekä teoissamme, puhumattakaan ajatuksissamme, mutta tähänkin on olemassa lääke, joka löytyy saman kehoituksen edeltävissä Raamatun jakeissa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil.4:6-7).
Olemme todellisia voittajia jos ja kun ajattelemme tuon Raamatun kohdan mukaisesti. Silloin sydämissämme voi asua rauha ja ilo. Lähtökohta kaikelle on kuitenkin se totuus, että olemme Jeesuksen omia, Jumalan lapsia. Tämäkin sali on ollut monen ihmisen riemullinen uudestisyntymisen laitos ja saa olla edelleenkin.
Me saamme kaikki kokea anteeksiantamusta Jeesuksen veren tähden. Meille kaikille on lupaus: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:9).
Kuvat: Kari Veijonen
