Missio Churchin syyskausi avattiin 23.8.2020 Juomatehtaan studiolla teemalla ”ylistys jatkuu”. Mukana kauden avauksessa oli ylistyksenjohtaja Pekka Hautakangas. Pastori Jukka Mononen puhui ylistyksestä ja rukouksesta hengellisen taistelun aseina. Tilaisuudessa eri puheenvuoroissa muistettiin myös loppukesästä ajasta ikuisuuteen siirtyneen seurakunnan ylistystanssijohtajan Ritva Turusen jättämää hengellistä perintöä ja hänen muistoa. Ritvan terveiset kuoleman portilta oli: Jatketaan ylistystä! Tätä Ritvan muistoa ja esimerkkiä kunnioittaen Missio Church aloitti uuden toimikauden ylistämällä Jumalaa Hänen hyvyydestään ja uskollisuudestaan.

Jukka Mononen:

Hengelliset aseet ovat kristityn arkipäivää. Rukous ja ylistys kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Ylistys eri toimintamuodoissaan on välttämätön avain. Läpimurrot tapahtuvat ylistyksessä ja Hengen maailmoissa etukäteen. Kirkkauteen ylennetty ylistystanssiruhtinattaremme Ritva aina osaltaan taisteli ja mursi hengellistä ilmapiiriä avoimeksi – niin suurissa kuin pienissä tilaisuuksissa. Tämän jälkeen minunkin oli aina helppo ja avointa julistaa.

Olenkin joskus sanonut, että en lähde minnekään missiomatkoille ilman ylistystanssijoita. Tälle riippuvaisuudelle on myös raamatulliset perusteet. Itse profeettakaan ei suostunut sanomaan kansalle mitään, ennen kuin sai ylistäjänsä eli kanteleensoittajan paikalle: “´Mutta tuokaa minulle nyt kanteleensoittaja.´ Ja kun kanteleensoittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui hänen päällensä.” (2.Kun.3:15). Sen jälkeen, kun Herran läsnäolo täytti tilanteen, tiedettiin myös se, miten tulee sodassa edetä. Jo Vanhan Testamentin puolella ylistys ja rukous kuuluivat hengellisiin aseisiin. Ylistäjät kuuluivat voitokkaaseen hengelliseen sodankäyntiin. Ylistyksellä oli jo silloin ja on edelleen ratkaiseva vaikutus voitokkaaseen hengelliseen lopputulokseen.

Ylistäjät kärkeen

Missä ylistäjien siis tulee taistelussa olla? He kuuluvat kärkeen, etummaisiksi. “Neuvoteltuaan kansan kanssa hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen laulajat, jotka pyhä asu yllään lauloivat Herralle ylistystä: – Kiittäkää Herraa, iäti kestää hänen armonsa! Samalla hetkellä, kun laulajat alkoivat riemuhuudoin ylistää Herraa, lähetti Herra väijyksissä olleen joukon Juudaan hyökkäävien ammonilaisten, moabilaisten ja Seirin vuoriston miesten sekaan. Kaikki nämä lyötiin.” (2.Aik.20:21-22)

Israelilaisten ei tarvinnut osallistua millään tavalla verenvuodatukseen. Jumala pani viholliset taistelemaan keskenään. Uuden Testamentin puolella Paavali vertaa hengellisiä aseita Rooman armeijan sotilaan varustukseen. Paavali neuvoo, kuinka hengelliseen taisteluun tulee valmistautua. Se ei ole ihmisiä vastaan, vaan tässä maailmassa vaikuttavia näkymättömiä saatanallisia virtauksia ja henkiolentoja vastaan.

Kun Paavali oli Efesossa, hänelle avautui suuri ja hedelmällinen työ, mutta vastustajia oli paljon. Mitä Paavali halusi sanoa siinä tilanteessa viimeisenä tärkeänä asiana kirjeessään Efesolaisille: “Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.” (Ef.6:10-11)

Hengellisessä maailmassa meidän tulee tuntea vihollinen. Meidän tulee olla tietoisia vihollisen aikeista ja metkuista. Vaikka kuinka yrittäisimme työntää päätämme pensaaseen, niin vastustajamme pyrkii jatkuvasti juonimaan meitä vastaan. Voimme elää elämämme luullen, että jos emme huomioi häntä, niin hän unohtaa meidät. Näin hän ei kuitenkaan tee. Hengellisellä sodankäynnillä ei ole tehoa, jos emme tiedä vihollisen tavoitteita, metodeja emmekä tunnista omia heikkouksiamme.

Millaisesta vastustajasta on kysymys?

Vastustajamme on valheen isä. Se vaanii ja etsii heikointa kohtaa meissä. Se tappaa ja tuhoaa ja aiheuttaa ristiriitoja. Perkele pyrkii saamaan meidät pettymään toisiimme tavalla ja toisella, sekä rakentamaan vastakkainasetteluja. Vihollinen pyrkii nimensä Diabolos (erilleen heittäjä) mukaisesti jakamaan ihmiset irti toisistaan. Sen suuri voitto on saada joku loukkaantumaan ja saada uskova irti seurakuntayhteydestä. Saatana käy ympärillä, niin kuin saalistava leijona etsien kenet saisi niellä. Irti laumasta oleva uskova on saatanalle helppo saalis.

Tällainen on vihollisemme, mutta on kuitenkin hyvä tiedostaa, että Jeesus ei jättänyt meitä yksin. Kun Jeesus kuoli puolestamme ristillä Hän antoi meille kaiken mitä tarvitsemme. Kun Jeesus tuli, Hän ennalleen asetti kaiken ja voitti perkeleen, meillä on jälleen mahdollisuus alkaa laittaa asioita oikeaan järjestykseen. Siihen kuuluu, että ymmärrämme, ettei vihollinen voi meille mitään, kun olemme ja elämme Jeesuksen nimessä ja Pyhän Hengen voimassa. Perkeleen voima perustuu vain valheeseen. Jeesus on valo. Kun valo sytytetään, valhe paljastuu valheeksi ja totuus tulee ilmi. Hengellinen varustus on varattuna meille jokaiselle: ”Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen” (Ef.6:13/KR-92).

Jeesus tietää, mitä on taistella omaa lihaa, syntiä ja sielunvihollista vastaan; siksi hän antaa meille suojavarustuksen. Ottamalla tuon varustuksen vastaan kykenemme selviytymään meihin kohdistuneista hyökkäyksistä ettemme kaadu. Taistelussa selviäminen on sitä helpompaa, mitä enemmän elämme Jumalan tahdossa. Jumalan tahto on olla, niin hyvinä kuin huonoina päivinä, kiinni Jumalan Sanan valossa ja seurakuntayhteydessä.

Vanhurskauden haarniska

“Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan” (Ef.6:14). Vanhurskauden haarniska antaa Jumalan tarkoittaman suojan. Sillä tarkoitetaan itse asiassa rintapanssaria. Selkäpuolella ei liikkumisen vuoksi ole kunnollista suojausta. Viholliselle ei voi kääntää vain selkää, vaan se vihollinen on kohdattava ja on vastustettava määrätietoisesti ja lujana. “Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä” (Jaak.4:7). Selkäpuolen avonaisuus teki roomalaisen sotilaan myös varovaiseksi. Siksi taistelua käytiin isommissa tai pienemmissä ryhmissä. Seurakunnan tulee taistella yhdessä tukemalla toinen toistamme.

Totuuden vyö 

Totuuden vyö pitää koko sota-asun kasassa. Tästä vyöstä roikkuu Hengen miekka – Jumalan Sana. Totuus on myös se, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Saatanan aika on rajallinen, siksi se riehuu, raastaa ja pyrkii tuhoamaan kaikkea niin paljon kuin vain ehtii. Perkele valehtelee taukoamatta. Käärmeen Jumalan Sanaa kyseenalaistava kysymys oli ”Onko Jumala todellakin sanonut”. Se on edelleenkin saatanan tehokkaassa käytössä.

Alttiuden kengät

“Ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia” (Ef.6:15). Se, että sinä tahdot palvella ja näet vaivaa seurakunnan keskellä, on yksi merkki alttiuden kengistä. Mehän olemme saaneet niin paljon hyvää Herralta, me voimme jakaa sitä eteenpäinkin. Aina kun pääsemme tekemään hyvää, Jumalan kaikkinainen hyvyys pääsee toteutumaan. Silloin myös Jumalan valtakunta etenee, kun olemme valmiita viemään eteenpäin hyvää Sanomaa.

Uskon kilpi

“Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet” (Ef.6:16). Käydessään taisteluun roomalaiset etenivät kilpikonnamuodostelmassa, joka eteni suurten kilpien suojaamana. Taaempaa ampuivat vihollisjoukkoja jousimiehet. Palavilla nuolilla pyrittiin sytyttämään tulipaloja vastustajan leirissä tai sen joukkojen keskellä. Mitä tiiviimmässä ja harjoitellummassa muodostelmassa joukko eteni, sitä vähemmän se kärsi tappioita. Näin on myös seurakunnassa. Tiivis toinen toisistaan välittävä saumaton yhteys suojaa ja estää vihollisen nuolien haavoittumiset.

Pelastuksen kypärä ja Hengen miekka

“Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana” (Ef.6:17). Kypärä suojaa päätä ja kaikkea, mitä päässä liikkuu. Hengellistä taistelua käydään tänä päivänä ennen kaikkea meissä – meidän päämme sisällä. Meidän ajattelumme ei ole yhdentekevä asia. Ajatuksiamme pitää jatkuvasti valvoa, ettemme ajaudu harhaan ajattelussamme. Paavali on antanut ajattelulle selkeät viitekehykset: “Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa” (Fil.4:8).

Hieman karrikoiden voin sanoa, että yleensäkin hyvät, positiiviset ja eteenpäin vievät ajatukset ovat Jumalasta. Toista tai itseä arvostelevat, vähättelevät ja ilkeät ajatukset tulevat veljien syyttäjältä; positiivinen ajatusmaailma edistää Jumalan valtakuntaa ja negatiivinen vastustaa sitä. Kumpia ajatuksia meillä on enemmän? Reagoimmeko eri asioihin uhkien vai mahdollisuuksien kautta?

Hengen miekka – Jumalan sana

“Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme” (Heb.4:12).

Jumalan Sanaa on tuotava esiin totuuden, lempeyden ja lujuuden kautta. Jumalan Sana paljastaa kaiken ja tuo esiin ne asiat, joissa meidän on tehtävä parannus. Tarvitsemme elämäämme tietynlaista kurinalaisuutta ja ajoittain epämukavuuden sietokykyä. Paljastaessaan sisimpämme, syntimme ja sielunhaavamme Jumalan Sana myös puhdistaa ja parantaa.

Mitkä hengelliset aseet meillä on käytännössä?

“Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta” (Ef.6:18-20/KR-92).
.
Hengelliset vahvat aseemme ovat rukous ja ylistys. Joskus emme vain tiedä mitä meidän tulee rukoilla. Jos emme löydä rukoiltavaa ymmärryksellä, voimme vain ylistää Jumalaa, rukoilla Hengessä tai puhua kielillä. Jumala antaa ennemmin tai myöhemmin konkreetteja asioita mitä rukoilla. Yksi konkreetti vakiorukousaihe voisi seurakunnalla olla: “Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee.” (Ef.6:19-20/KR-92)

Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.

 

Tilaisuuden kuvagalleria:

Kuvat: Kari Veijonen