Uuden toivon seurakunnat -kirkkokunnan 10-vuotisjuhlaa vietettiin 10.6.2018 Tampereella Toivon portti -seurakunnassa. Juhlan pääpuhujina olivat kirkkokunnan hallituksen puheenjohtaja ja Mission Churchin pastori Jukka Mononen sekä lähetyssaarnaaja Jorma Finnilä. Jukka Mononen loi omassa puheessaan katsausta kirkkokunnan historiaan, mutta puheen pääpaino oli kuitenkin tulevaisuudessa. Tulevaisuuteen katsottiin arvojen “kunnioittaminen”, “integriteetti” ja “rohkaisu” perustalle rakentuen, tulevaisuuden toivona evankeliumi Jeesuksesta. Jorma Finnilä jakoi juhlaväelle rohkaisevan ja Jeesus-keskeisen sanoman sekä toi kiitosterveiset Uuden toivon seurakunnille kirkkokunnan mahdollistamasta suurtelttakeräyksestä Papua Uuden Guinean työtä varten. Telttahankkeen käytännöntoteuttajana on ollut Hämeenlinnan paikallisseurakunta New Hope Mission Church. Myös Jorman puoliso Eila Finnilä käytti puheenvuoron ja jakoi todistusta siitä, miten työ Papua Uudella Guinealla alkoi yli 40 vuotta sitten. Voimalliseen ylistykseen juhlaväen johdatti Pekka Hautakangas. Juhlassa kuultiin myös kirkkokunnan paikallisseurakuntien kuulumisia niin Hämeenlinnasta, Tampereelta kuin Jyväskylästä. Paljon ylistystä ja rukousta sekä todistuksia Jumalan töistä sisältänyt juhla päättyi ylistyskarkelointiin ja kakkukahveihin.

Jukka Mononen:

10-vuotisjuhlamme teema on Tulevaisuus ja Toivo. Kun päätimme tästä teemasta, emme tienneet, että Helluntaiherätyksen Juhannuskonferenssi kantaa täsmälleen samaa teemaa. Ehkäpä tässä on selvä johdatus. Tarkoituksenani on tässä puheessa katsahtaa kirkkokuntamme historiaa, mistä on tähän tultu, missä mennään ja mihin ollaan menossa. Suunta on ollut selvä, mutta sitä on vuosien varrella tarkisteltu.

Pakanain apostolilla Paavalilla oli aina selkeä suunta lähetysmatkoillaan, Paavali oli julistanut evankeliumia ensin juutalaisille ja sen jälkeen pakanoille, johon ryhmään mekin kuulumme. Oli liikettä ja eteenpäin menoa ja sen myötä myös seurakunnat vahvistuivat ja kasvoivat. Kun Paavali seurueineen lähestyi Eurooppaa, Paavalin täytyi useampaan kertaan pysähtyä ja tarkistaa suuntaa: “Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä. Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä. Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen.” (Apt.16:5-8)

Voimme todeta, että Paavalin suunnitelmat olivat selkeitä ja määrätietoisia. Jeesuksen selkeä käsky mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä opetuslapsia kaikista kansoista antoi perussuunnan kaikelle tekemiselle. Eteenpäin oli mentävä ja suunta oli selvä, mutta viimeisen sanan sanoi kuitenkin Pyhä Henki. Paavali oli nöyrä ja valmis tarkentamaan suuntaansa. Niin on hyvä meidänkin olla nöyriä ja tottelevaisia Pyhän Hengen puheelle tänä päivänä.

Kirkkokunnan historiaa

Uuden toivon seurakunnat -kirkkokunnalle määriteltiin arvot ja suunta 10 vuotta sitten, kun kirkkokunta perustettiin. Se tiivistettiin kolmeen sanaan ja arvoon: Yhteys, muutos ja kasvu, jotka ymmärtääkseni tarkoittivat:
1. Kun julistetaan evankeliumia ja ihminen ottaa vastaan Jeesuksen sydämeensä, niin syntyy yhteys Jumalan ja ihmisten kanssa.
2. Tästä yhteydestä seuraa muutos, kun Jumalan Sana ja Pyhä Henki saa tehdä työtään ihmisessä.
3. Kun ihminen muuttuu Kristuksen kaltaiseksi, niin Hengen hedelmät alkavat kasvaa meissä. Kasvu voi olla laadullista ja määrällistä.

Kaikkea historiassa esitettyjä suuntauksia ei tarvitse heittää pois, mutta viimeistään näin kymmenen vuoden kuluttua on hyvä tarkistella suuntaa ja arvioida näitä sinänsä hyviä arvoja, mitkä ovat toteutuneet ja mitkä ei. Paikallisesti seurakuntatasolla niin suunta kuin arvotkin niin sanotusti ”koeponnistetaan”. Kirkkokuntamme on kokenut kipeitä vaiheita. Siinä prosessissa olemme kyllä oppineet paljon Jumalan pyhyydestä ja hyvyydestä ja siitä, millä perustalla Jumalan seurakunta seisoo. Jyväskylässä olemme joutuneet prosessoimaan ja tarkistamaan myös seurakunnan arvoja. Loppupäätelmäksi saimme nämä: kunnioitus, yhteys, integriteetti ja rohkaisu.

Vertailen vähän näitä arvoja edellisiin. Tuo yhteys sana on edelleen keskiössä, mutta yhteyden toteutumiseksi pelkät sanat ja juhlapuheet eivät riitä. Sanat täytyy tulla lihaksi ja puheet teoiksi. Todellinen yhteys tarvitsee näitä elementtejä, jotta se voi toteutua. Tällainen yhteys myös varjelee ja auttaa meitä meidän heikkouksissamme..

Kunnioittaminen

Lähtökohta kaikelle yhteydelle on mainittuna jo Mooseksen 10 käskyssä eli kunnioittaminen, kuten Pietarikin kirjoittaa uskoville keisarin vainojen aikaan. “Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta” (1.Piet.2:17). Kunnioittaminen edellyttää tahtotilaa. Se on ensimmäinen askel yhteydelle. Jos emme pysty omalta puoleltamme kunnioittamaan toisiamme, emme voi rakentaa minkäänlaista yhteyttäkään. Nimittäin ilman yhteyttä ei tahdota olla missään tekemisissä toistensa kanssa. Se on huono asia. Yhteys on kuitenkin arvo, jonka eteen kannattaa tehdä työtä ja jota kannattaa vaalia.

Jyväskylässä seurakuntien pastorit ovat kokoontuneet yhteen rukousaamiaisten merkeissä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Alussa kanssakäyminen oli hyvin muodollinen ja ilmapiiri vähän vaivautunut. Olemme kuitenkin pastoreina kokoontuneet ja rukoilleet säännöllisesti yhdessä. Se on kannattanut. Tilanne on nyt täysin muuttunut. Tänä päivänä pastoreitten yhteys ja keskinäinen kunnioitus on todellista ja aitoa. Jaamme sydäntämme toisillemme, viihdymme yhdessä ja meillä on hauskaa ja naurukin raikaa. Tuo yhteys, keskinäinen kunnioitus ja luottamus on poikinut yhteistyötä, joista viimeinen on alkanut nuorisotyön yhteistyö: Jyväskylässä kolme seurakuntaa – Jyväskylä helluntaiseurakunta, vapaaseurakunta ja Missio Church – ovat koonneet voimansa yhteen kesän nuorisotyön suhteen. Kaikki alkaneen kesän nuorten kokoontumiset ovat yhteisiä. Luottamus on melkoinen, kun nuoret uskotaan toinen toisiemme seurakuntien paimenuuteen.

Integriteetti

Aito kunnioitus ja aito yhteys tarvitsee myös rehellisyyden, luotettavuuden ja läpinäkyvyyden eli integriteetin. Jos integriteetti ei ole kohdallaan me emme ole aitoja ja rehellisiä. Silloin emme myöskään kohtaa toisiamme aidosti. Jos kaikilla on ”edustusnaamarit”, emme kohtaa ihmistä, vaan pelkän naamarin.

Naamarilla peitetään yleensä heikkoutta ja sen tuomaa epävarmuutta. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, vaan aitoja ja armahtavaisia toinen toistamme kohtaan. Armo ja totuus myös vapauttaa meitä elämään joka päivä lähellä Jumalaa ja lähellä toinen toistamme. Parempi on olla vajavaisuudessa, mutta valossa ja totuudellisuudessa. Ei siis valheellisessa ”täydellisyydessä”. Integriteetti ja valkeudessa oleminen tuo vapautuksen lisäksi todellisen syvän keskinäisen yhteyden myös toinen toistemme kanssa. Tästä kirjoittaa Johannes: “Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:7-9)

Rohkaisu

“Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä niin kauan kuin tuo sana “tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi” (Heb.3:13 / KR-92). Opettajana ja teologina voisin sanoa niin lapsen, nuoren kuin aikuisenkin kohdalla, että rohkaiseminen saa aina aikaan positiivista muutosta ja kasvua. Rohkaisu ei perinteisesti ole suomalaisessa kulttuurissa, mutta Raamattussa se kulttuuri on. Raamattu on läpeensä rohkaiseva kirja. Senhän tulisi olla sitten myös meidän Raamattuun uskovien arkipäiväämme. Tessalonikan uskovatkin rohkaisivat ja näin myös vahvistivat toisiansa. Paavali edelleen rohkaisi rohkaisemaan niin heitä kuin meitäkin: “Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin” (1.Tess.5:11/ KR-92).

Katsaus eteenpäin

Tahdomme mennä eteenpäin uusia haasteita kohti. Mitkä ne ovat kullakin seurakunnalla? Miten pääsemme parhaiten päämääräämme kirkkokuntana? Mikä on samalla minun rukoukseni Uuden toivon seurakuntien suhteen? Yhteys ja yksimieliset arvot, joihin sitoudutaan – sekä yhteinen näky!

“Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: ´Tule yli Makedoniaan ja auta meitä´. Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia” (Apt. 16:9-10). Vaikka Paavali näki näyn yksin ja henkilökohtaisesti, se ei ollut enää yksityisomaisuutta, vaan siitä tuli kaikkien yhteinen näky, jota kohti lähdettiin yhdessä kulkemaan. Mikä on kirkkokuntamme tulevaisuus ja toivo? Se on evankeliumi Jeesuksesta. Se on myös sitä, että saamme nuoret mukaan ja syttymään Jumalan tulesta ja viemään evankeliumi niin lähelle kuin kauas.

Kuvat: Satu Veijonen