Joulu on vuoden odotetuin kristittyjen juhla. Jeesus on juhlan päähenkilö, mutta onko Hän todella sitä? Miten lähelle Hän meitä pääsee? Tunnemmeko edes Häntä?
Itämaan tietäjät olivat Raamatun kirjoituksia tuntevia tähtitieteilijöitä. He olivat lukeneet kirjoituksista, että Israelissa oli syntyvä Messias, maailmankaikkeuden kuningas, jonka merkkinä on tämä: ”Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista” (4.Ms.24:17). He lähtivät liikkeelle kumartamaan tuota kuningasta, mutta saapuivat ensin Jerusalemiin. Miten siellä reagoitiin? ”Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä” (Matt. 2:3-4). Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: ”He sanoivat hänelle: ´Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'” (Matt.2:5-6).
Itämaan tietäjät lähtivät heti paikalle, mutta valtaapitävä uskonnollinen johto ei ollut asiasta kiinnostunut puhumattakaan, että olisivat menneet paikan päälle. He vain antoivat Jeesuksen sijaintikoordinaatit verenhimoiselle kuningas Herodekselle. Korruptoitunut hallinto ja vallanhaluinen uskonnollisuus löivät käsiä yhteen. Jeesus oli tullut heitä liian lähelle. Hänestä oli päästävä eroon. Jumala kaikkivaltiudessaan varoitti unessa Joosefia perheineen pakenemaan ja Itämaan tietäjiä väistämään Herodesta, joka raivoissaan tapatti kaikki Beetlehemin seudun kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset.
Jeesuksen syntyminen ei kuitenkaan ollut odottamaton yllätys kaikille. Luukas kertoo tällaisista kahdesta vanhasta Herran palvelijasta Simeonista ja Hannasta, jotka odottivat aktiivisesti Messiastaan. Simeonista Luukas kertoo näin: ”Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun” (Luuk.2:26). Luukas kertoo naisprofeetta Hannasta seuraavaa: ”Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta” (Luuk.2:37-38).
Mitä me voisimme oppia näiltä Herran palvelijoilta?
1. He tunsivat Jumalan Sanan.
2. He olivat täynnä Pyhää Henkeä.
3. Siksi he myös tiesivät ajan ja olivat oikeassa paikasssa oikeaan aikaan.
4. He eivät siksi tarvinneet enää dramaattisia unia.
5. Jeesuksen syntyminen ja tuleminen heitä lähelle ei ollut heille odottamaton yllätys, vaan odotettu täyttymys.
Miten on meidän kohdallamme, miten me suhtaudumme jos ja kun Jeesus tulee Herrana ja Kuninkaana meitä aivan lähelle?
Joulun Herran, Jeesuksen läheisyyttä Sinulle toivottaen,
pastori Jukka
