Isä Jumala näkee ja noteeraa!

Sain kutsun 24.11. pidettyyn Jyväskylän Kenttäurheilijoitten 80-vuotisjuhlagaalaan. Kutsussa oli mairitteleva maininta: “Olet palkittujen joukossa”. Olen harrastanut pikajuoksua ja ollut johtokunnassakin, mutta en ole ollut seura-aktiivi pitkään aikaan. Odotukseni eivät siksi myöskään olleet kovinkaan suuret. Kaksiosaisen gaalan palkitsemiset tulivat kerta kerralta arvokkaimmiksi. Minun nimeäni vaan ei kuulunut. Ajattelin jo, että tilaisuudessa oli niin paljon palkitsemisia, että ymmärrettävää olisi ollut jos vaikka olisin jäänyt muistamatta. Kakkukahvien jälkeen siirryttiin gaalan toiseen osaan. Oltiin jo ansiomerkkien jakamisissa. Onnittelin vilpittömästi ansioitunutta vierustoveriani, jonka nimi kuulutettiin ja hänelle ojennettiin JKU:n hopeinen ansiomerkki. Olin aivan ällikällä lyöty, kun nimeni mainittiin ja JKU:n kultainen ansiomerkki arvokkaasti laitettiin takin pielukseeni. Eikä tässä vielä kaikki. Arvokkaan tilaisuuden loppuosassa jaettiin vielä valtioneuvoston myöntämät ansiomitalit. Nimiä kuulutettiin ja merkittäviä yleisurheiluvaikuttajia astui lavalle, kuten vasta valittu Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani. Kävi kirkkaasti yli odotukseni ja ymmärrykseni, kun kuulin oman nimeni tuossa nimekkäässä joukossa. Ihan kuin unta. Olikohan tapahtunut virhe. Minun oli pakko viimein uskoa olevani hereillä kun plakaatissa luki:

“Tunnustukseksi Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi
tekemästänne työstä
opetus- ja kulttuuriministeriö antaa teille
Opettaja Jukka Matti Mononen
Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitalin.
Helsingissä helmikuun 26 päivänä 2018.
Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho”

Koin Jumalan rohkaisevan ja puhuvan minulle voimakkaasti, että jos ihmiset näkevät hyviä asioita mitä teemme, kuinka paljon enemmän Jumala! Hän näkee, huomioi ja noteeraa meidät. Lapsuuteni suurimpia kohokohtia oli se, kun isäni tuli kerran katsomaan jääkiekkopeliäni. Tiesin, että isä seuraa jokaista liikettäni. Isän huomion saaminen oli hyvin harvinaista. Enemmän ja vähemmän isättömänä eläneenä sain nyt syvästi korjaavan kokemuksen. Julkinen tunnustus ja ansiomitalin saaminen alan korkeimmalta mahdolliselta maalliselta taholta oli minulle suorastaan järisyttävä kokemus. Vielä enemmän meillä kaikilla on rakastava Isä, Jumala, joka näkee meidät ja noteeraa myös kaiken sen, mitä meidän maalliset isämme eivät ole aina huomanneet.